Heti edellisen työpaikkaharjoittelun jälkeen, hain uutta työharjoittelupaikkaa. Halusin merelle, mieluummin Karibian merelle seilaamaan jännitystä hakemaan, mutta hain ensin Eckeröline laivalle joka matkustaa Helsingin ja Tallinnan välillä joka päivä.

Lähetin lyhyen yhtiölle sähköpostiviestin, yhteystiedot löysin heidän omilta kotisivuilta. Ensin olin tehnyt vahingossa kaksi kirjoitusvirhettä. Tekstissä oli yksi lause jäänyt puolitiehen ja numerosta oli tippunut yksi numero pois, mutta se ei haitannut menestystäni. Palautetta ei tarvinnut odottaa kauan. Sain sähköpostiviestin jossa pyydettiin antamaan numeron uudelleen, koska annettu puhelin numero ei toiminut. Lähetin pian vastauksen takaisin ja vaikka viikonloppu olikin, minulle soitettiin. Sovittiin että tulen sinne m/s Nordlandiaan harjoittelemaan. Kirjoitusvirheet eivät siis estäneet, ja intendentti oli sympaattinen. Laivan virallinen kieli on ruotsi, joten siis puhuimme ruotsia keskenämme.

Töitä on 10 h/päivää, olen viikko merellä ja viikon kotona. Siten olen yhteensä kolme viikkoa merellä.

Laiva lähtee Länsisatamasta joka aamu kello 8.00. Saavumme Tallinaan kello 11.30. Paluu Tallinnasta (A-terminaalista jos menee maihin) on kello 18.00, eli laiva on 6,5 tuntia satamassa.

Saavumme kotisatamaan, eli Helsinkiin kello 21.30. Matkan kesto on 3,5 tuntia. Sunnuntaisin aikataulu muuttuu, eli lähdemme aina aikaisemmin kello 16.00. Olemme kotisatamassa kello 19.30. Laiva jää yöksi Helsinkiin.

Heräsin neljältä, lyhyen unen jälkeen. Olin päässyt nukkumaan vasta keskiyöllä, koska en ollut ehtinyt pakata tavarani valmiiksi. Yöbussi piti lähteä 4:40 Tikkurilasta ja olla minun pysäkillä noin 4:46. Koska bussi ei koskaan tullut, jouduin ottamaan taksin, joka maksoi 10 E. Kaksi minuuttia ennen viittä, olin asemalla ja juna lähti viideltä. Kauhukseni huomasin aseman aikataulusta että seuraava juna lähtisi kello 6:00, ja se olisi jo ollut myöhässä kohdallani. En olisi ehtinyt ajoissa laivalle, koska seuraava bussi olisi ehtinyt lähteä ennen minua. Ehdin kuitenkin junaan, vaikka se oli viime tipalla.

Helsingissä piti odottaa bussi 15A, ja sitä sai sitten odottaa kauan. Koska toinen puoli missä on penkkejä, juna-asemasta oli kiinni. Ei ollut istumapaikkoja enkä halunnut istua likaisella lattialla. Sain sinnitellä kunnes ovet toiselle puolelle aukesivat ja lopuksi pääsin istumaan, loppuajan odottamaan bussia joka lähtee Elielin aukiolta.

Saavuin (ennen) seitsemän aikoihin, ja menin passitarkastukseen. Siellä tulli tarkasti listan, ja kerroin että olen harjoittelija jolloin pääsin läpi. Menin samaa reittiä kuten muut matkustajat. Ovet laivaan avattiin seitsemältä ja sanoin taas, että olen henkilökunta jolloin mies hymyillen antoi minun mennä.

Koska maanantai on tosi kiireinen, olin sopinut intendentin kanssa että tulen jo sunnuntaina jotta hovimestari ehtisi näyttää minulle työpaikkaani. Toisin vähän muuten kävi, ei silloin ollut enempää aikaa kuin muulloinkaan.

Heti tultuani ilmestyi ensimmäinen ongelma. Minä olin unohtanut soittaa toista kertaa, joten en ollut edes työlistassa. Mutta tilanne selvisi siltä osin aika pian. Sain infosta hytinavaimen laivan toiseen kerrokseen, ja sitten vaihdoin vaatteet. Yritin koputtaa intendentin oveen koska infossa suositeltiin sitä, mutta hän ei ollut paikalla. Menin siis suoraan hovimestarin puheille kun olin vaihtanut vaateet; Marianne oli kiireinen. Jouduin heti töihin ja oli hiukan sekava tilanne, koska en ollut osannut kysyä oikeat kysymykset ennen työharjoittelun alkua.

Olin aluksi hirveän arka ja peloissani. En ole koskaan tehnyt mitään vastaava, joten seisoin vain aluksi jähmettyneenä ja katselin tyhmänä kun muut juoksivat hirveän kiireisinä, mutta vähitellen päivän mittaan aloin tehdä muutakin, kuten "plokkaamista" ja serviettien taitamista. (Ravintolassa työskentelevillä on joskus poikkeava sanasto). Katselin tarkkaavaisena mitä muut tekivät. Pelottavinta oli olla niin näkyvällä, kaikki mokat on kaikkien näkyvissä eikä missään voi piilottaa itsensä. Toisaalta rakastan asiakaskontaktia, ihmiset ovat mukavia ja minä jaksan heidän takiaan hymyillä. Muita asioita mitä tehtiin esimerkiksi, oli lasien ja serviettien laittamista pöydille (kun aamu on valmis ja päivällinen tulossa), hammastikkuja lisättiin ja lattiat imuroitiin.

Ihan aluksi minua melko heti näpäytettiin, vääristä vaateista. Olin kysynyt koulusta millaisia vaateita piti käyttää, ja arveltiin että varmaan valkoisia t-paitoja ja mustat housut. Ostin viisi uutta valkoista t-paitaa, josta ei ollut mitään hyötyä. Hovimestari oli erittäin vakavan näköinen nainen, joten tuntui epämukavalta kun hän katsasti minut päästä varpaisiin epäsuotuisalla ilmeellä. Meillä pitää olla valkoisia kauluspaitoja töissä, enkä minä omista yhtäkään!

Myöskin valkoisista sukista tuli toiselta työkaverilta sanomista:
"- ravintolassa käytetään mustia sukkia, vain sairaalassa käytetään valkoisia sukkia!". Hmm…

Myöhemmin yksi työntekijöistä, kaivoi esiin kaksi vanhaa paitaansa, josta vain toinen sopi päälle. Onneksi minulla oli tummia sukkia mukana, niin vaihdoin niitäkin samalla. Myöskin essun sain lainaksi.

Infosta sain hakea Eckerölinen nimineula, jossa lukee harjoittelija ja johon liimattiin kieliosaamiseni, alkaen äidinkielestä. Minulla on siis ruotsin, englannin ja suomen lipputarroja nimineulassa, siinä järjestyksessä. Mielestäni englanti on hiukan helpompi kuin suomi. Nyt olo oli kuin oikealla tarjoilijalla, koska oli oikeat vaateet ja nimilappu rinnassa!

Myöhemmin minulle näytettiin tärkeimmät paikat laivalla. Messissä on aina jotain syötävää, ja saa syödä itsensä kylläiseksi. Ainakin voi tehdä itselleen leivän, juoda mehua, maitoa, kahvia tai teetä. Keksejä ja pullaa löytyy myöskin. Tiettyinä aikoina on myös lämmin ruoka. Laivalla on sauna johon voi mennä jos joku aukaisee, koska minulla ei ole sinne oma avain. Kuulemma ovat miehet ja naiset keskenään, joten minä en mene siihen ikinä.

Kello 12-14.30 välillä oli tauko, jolloin voin tehdä mitä haluan. Silloin kyllä väsytti niin paljon, että lepääminen oli paras ratkaisu ruoan jälkeen.

Henkilöstön nimien oppiminen vie aikaansa, heitä on useita.

Minulle näytettiin myös a la carten puoli, joka on yksi osasto ravintolassa. Se eriää katteessa. Muu ravintola tarjoaa buffeeta. A la cartessa käytetään kangasliinoja jota taitetaan. Taitaminen näytti kovin yksinkertaiselta, mutta kun itse sen tein, epäonnistuin kahdesti. En kattanut a la cartea tänä päivänä, koska olin hyvin hidas vaikka hän (mukava mieskaveri) ensin ehdotti sen tehtävän minulle. Sen sijaan imuroin lattiat. Kun olin liian tarkka, sanoi hän että ei tarvitse siivota kuten kotona koska emme ole kuitenkaan mitään siivoojia.

A la carten kattaus on seuraavanlainen:

• Lasit ovat pareittain
• Iso haarukka ja pihviveitsi sisältäpäin
• Pieni haarukka ja pieni veitsi ulkona
• Lasien alla on lusikka joka osoittaa vasempaan, ja pieni haarukka joka osoittaa oikeaan
• Keskellä on "viikattu" lautasliina.

Opin myöskin kantamaan lautaset oikein, en ensin oikein hallinnut oikean tavan plokata.

Ravintolassa on lisäksi kabinetti, jota kutsutaan "akvaarioksi". Nimi saattaa tulla siitä, että toisella puolella erottuu kahvila ravintolasta yhdellä lasiseinällä.

Kun ilta oli loppu, olin uupunut enkä koskaan halunnut palata. Ajattelin että tähän se jää! Annanko periksi? Ei ole mitään syytä kiduttaa itsensä, eikä varsinkaan ilmaiseksi. Muita tapoja on, tienata leipäänsä. Joka paikka särkee. Kävin messissä syömässä, nyt pitää mennä nukkumaan. Huominen hirvittää! Työaika oli tänään, 7.30-12.00 ja 14.30-20.00. Sunnuntaina on eri aukioloajat kuin muut päivät.

Opin lukemaan työvuorolistan, koska se oli vähän outo ennen kuin minulle selitettiin miten sitä piti lukea.

Työaika on 7.30-12.30. Lähdin hiukan aikaisemmin koska lasit eivät olleet puhdistuneet kunnolla, joten en jäänyt niitä odottamaan. Sen sijaan olisin aloittanut iltatyön kello 17.00-22.00, mutta edellisen mainitun syyn takia minua pyydettiin tulemaan jo 16.30-21.30, johon suostuin.

Jalat ja hartiat ovat hyvin arat, ja kipeät. Jokainen askel on tuskaa. Odotuksista huolimatta, käsivarsi ei ollutkaan niin kipeä vaikka kannoin lautaisia yhdellä kädellä. En saa yhtäkään istumapaussia, enkä uskalla ottaakaan koska haluan onnistua työssäni. Eli, kovan työn tekemisen palkka ei jää saamatta, jos onnistun koska ainakin itsevarmuus kohenee: minä osaan! Minun pitäisi ehkä saada paussia joskus, koska pitää juosta sinne ja tänne koko ajan tauotta, jolloin huimaus vielä iskee päälle. Alan voida huonosti. Iltapäivä on vielä huonompi juttu, koska silloin väsymys vie tarkkavaisuuteni ja on erittäin vaikeata keskittyä täysin. Silloin olen kömpelömpi ja tulee enemmän virheitä, vaikka yritän välttää niitä.

Minun ongelmani on vielä, oppia erottamaan liinoja. Aluksi en edes tajunnut, mistä ihmeestä puhuivat kun puhuivat "kakkosista", "nelosista" ja "kuutosista". Olin ihan kun kuusta pudonnut, mutta tajusin pian sitten että kysymyksessä oli tietenkin pöydän koosta, eli kakkosia käytetään yleensä silloin kun on kaksi kahden hengen pöytä jne. Vaikka minulle näytettiin miten niitä erotellaan päältä katsoen, en nähnyt eroa. Okei, siis kakkosien taite on kerran, toinen liina on pitempi ja raskaampi... Uhum…! Tunnen itseni niin typeräksi, kun en osaa niitä vielä enkä mihin pöytään tulee minkälainen liina. Pyöreä pöytä käyttää kakkosliinaa…

Tänään vaihtui naispuolinen hovimestari miespuoliseksi. Villen kanssa on helppoa tulla toimeen, ja pidän hänestä. Miehet ovat siellä yleensä mukavia, naisten kieli voi joskus olla myrkyllinen vaikka eivät ole vielä "purreet". Tietenkin näkee jo vähän kehosta ja kropan asennosta (kehokieli), millainen ihminen on vastassa vaikka se ei kerro kaikkea.

Aamupäivällä ei väsyttänyt hirveästi, vaikka nukuinkin huonosti. Hiukan kapean sängyn, kylmä metallinen reuna koskettaa joskus ihoa ja se saattoi myöskin herättää. Vuode on muuten mukava, ja se oli petattuna. Ero eilisen ja tämän päivän väsymyksen välillä on kuitenkin se, että eilen oli tosi pitkä päivä. Olin varautunut särkyyn, ja minulla oli vielä särkylääkkeitä edellisestä työharjoitteluajasta. Otin yhden yöksi, ja silloin kipu ei vaivannut minua. Muuten olisin ehkä valvonut kipujen takia.

Ravintolassa teen varmaan paljon pikkumokia, myöskin sellaisia virheitä saattaa sattua jota en tiedosta vielä (en jää miettimään vaan jatkan eteenpäin, jolloin pienet mokat ei jää muistiin). Yksi moka jota tein, oli että otin lautasen liian aikaisin pois yhdeltä asiakkaalta. Ilme heidän kasvollaan, oli paheksuttava jonka päälle hihittelivät minulle! Minun on tulevaisuudessa kysyttävä jos ovat valmiita…

Kello 15.00 minulla oli aikaa eestiläiselle jalkahoitajalle. Päätin että kaikki keinot otetaan käyttöön, enkä myöskään käytä hirveästi rahoja ruokaan laivalla kun ruoka on ilmainen. Jalkahoitaja oli laivan saunaosastolla, eli samalla kannella kun minäkin (kaksi). Olin unenpöperössä, kun yritin nukkua ja halusin jatkaa uniani. Onneksi menin, koska se teki valtavan hyvää. Hän lakkasi myöskin kynnet. Hinta on 225 EEK, mutta koska maksoin euroilla siitä tuli hiukan kalliimpi.

Yritän ajatella, yksi päivä kerrallaan. En uskalla ajatella seuraava päivää olleenkaan, koska silloin saattaisin antaa periksi! Aikaa on vielä viisi päivää tässä viikossa, kohta lasken kaikki sekunnit ja minuutit ennen kun pääsen täältä pois!! Ei siinä mitään, kyllä minä merellä viihdyn se on etua työssä. Kunpa ei vain olisi niin kivuliasta! Olen aina pelännyt kipua ja se ahdistaa. Joku päivä otan täyden hyödyn irti työharjoittelupaikastani, mutta ensimmäisenä viikkona en aio mennä maihin Tallinnaan. Yleensä olen vain niin naatti, että kaikki ylimääräinen kostautuu, varsinkin käveleminen.

Söin aamiainen messissä. Juuri sillä hetkellä tuntui kivalta, nautin laivalla olostani ja voin hyvin kuin mikäkin laivaprinsessa. Mikään ei vaivannut, olin erittäin hyvällä tuulella. Se muuttui äkkiä kuitenkin kun työ alkoi, ja taas piti selvitä tästä päivästä mikä ei ollut mikään itsestäänselvyys.

Tänään yksi nainen laivan henkilökunnasta (en muista hänen toiminimensä, taisi olla laivan perämies tai osastopäällikkö) kierteli laivan minun ja toisen uuden harjoittelijan kanssa ja samalla luennoi turvallisuudesta laivalla ja miten toimia hätätilanteessa, sekä säännöistä. Tämä harjoittelija aloitti "konfassa", eli konferenssissa, jos muistan oikein. Koska olimme molemmat uusia, hän opasti meidät yhdessä, vaikka minun kohdallani se olisi ollut hovimestarin työtä. Minut haettiin töistä, noin 8.30.

(Osastopäällikkö) joka opasti meidät kävi läpi yhtä listaa jota meille oli annettu. Kun se oli läpikäyty, hän ruksasi jokaiseen kohtaan mistä hän oli puhunut ja näyttänyt meille (jotkut asiat olivat itsestään selviä), ja allekirjoitti sen. Tällaisista asioista esim. kävimme läpi:

• Messissä on kirja johon meidän tulee tutustua, joka käsittelee turvallisuutta. Minä aion tutustua siihen myöhemmin, kun on aikaa.
• Myöskin harjoittelijoilla on asemansa laivalla ja osallistuvat, kun on hätätilanne. Me autamme esim. evakuoinnissa omasta pisteestämme.
• Huumeiden käytöstä tulee potkuja, mutta alkoholin käytössä pitää vain olla kunnossa seuraavana aamuna. Itse tuntee rajaansa, joten tarkkaa rajaa ei ole. Laivalla ei saa olla enemmän kuin 0,2 promillea veressä, muistaakseni.
• Turvallisuuteen liittyvät kommunikointijärjestelmät
• Toimenpiteet kun henkilö putoaa yli laidan, havaitaan tulipaloa tai savua, annetaan palo- tai alus jätetään -hälytys
• Toimenpiteet eri hälytysten yhteydessä
• Kokoontumisasemat
• Opastus pelastusliivien pukemisessa (missä ne ovat)
• Palosammuttimen läpikäynti
• Palo- ja vesitiiviiden ovien sulkeminen/avaaminen
• Palo- /savu-tunnistimet ja hälytysjärjestelmä
• Ensiapu (ohimennen)
• Vastuu ja velvollisuudet turvallisuusorganisaatiossa
• Sairastupa ja intendentin huone
• Matkustajien opastus kokoontumis-, pelastusvene, lautta-asemille (missä pelastuslaivat ovat ja mikä pelastuslaiva on meidän vastuullamme, esim. kokoonnumme konfan ulkopuolella, eli hallissa missä on vihreä pelastuskuva seinällä ja menemme sitten viidenteen kerrokseen kannelle, laiva 3…).
• Kommunikointitekniikka hätätilanteessa: virallinen kieli on ruotsi. Käytännössä puhutaan paljon suomea, ja englantia ymmärretään myös. Myöskin elekieltä voidaan käyttää tai demonstrointi (mahdollisuus antaa matkustajille turvallisuuteen liittyvää tietoa heidän äidinkielellään).

Välillä pidän työstäni, ja välillä inhoan sitä sydämeni pohjasta, eli työ on joskus kuin pahin rangaistus, vaikka siitä voi ristiriitaisuudesta huolimatta vähän nauttiakin.

Yöllä piti pestä vaatteet, minullahan on vain yksi paita viikon ajan! Ylimmässä kerroksessa on pesukoneet ja kuivausrumpu. Saa myöskin lähettää ilmaiseksi pesulaan (joka on Tallinnassa), mutta mitä minä sitten käyttäisin? Oli keskiyö ennen kuin olin valmis, enkä ollut yhtään onnellinen koska väsytti hirveästi. Olisin muuten mennyt aikaisin vetämään sikeitä.

Olin tänään neuvotellut hovimestarin kanssa työajoista. Kysyin uteliaisuuttani työkavereilta, onko se aina niin kuten intendentti väitti että monet harjoittelijat tekevät 10 tuntia päivässä. Kaikki kiistivät sen, ja minua harmitti etten ollut pysynyt vahvana, olisi pitänyt sanoa 7,5 h, niin kuin meillä kuuluu ollakin! Ainakin sitä oltiin korvattu jollain lailla, esimeriksi ajassa. Ville sanoi miettivänsä asiaa.

Tänään työaika oli 7.30-12.30 ja 16.30-21.30.

Mieletön määrä asiakkaita tänään. en ehtinyt olleenkaan "plokata" pöytiä siihen tahtiin kun asiakkaat söivät lautasensa valmiiksi, vaikka puuskutin kuin kone ympäri ravintolaa! Jalkoihin sattuu, olkapäät jumittuvat kohta ihan kokonaan! Tunto sormista menee välillä pois. Syön kipulääkettä aamuin, iltapäiväisin ja illoin.

Aamiainen käynnistyi samaan aikaan kun tulin töihin, kello 7.30. Plokkasin, pöytiä, vein roskat ja täydet kärryt (johon laitetaan likaiset astiat) keittiöön ja tiskiin. Kärryä viedään yleensä kaksistaan, koska sen navigointi saattaa olla ongelmallista varsinkin jos laiva keinuu.

Työpaikalla on tupakka-ongelma, kaikki ensinnäkin polttavat paitsi minä. Toiseksi ne polttavat missä vain, silloin kun ravintola on suljettu asiakkailta. Me syömme jos ehdimme, buffasta ravintolassa. Saamme myös hakea messistä ruokaa, mutta meidän on pakko syödä sitä ravintolassa. Siellä on kuitenkin erittäin inhottavaa olla, koska tupakoivat kesken syömiseni ja jälkeen eikä pakopaikkaa löydy. Jos istun erikseen, minusta ajatellaan epäsosiaalista, mitä teen?! Inhoan tupakkaa yli kaiken!

Toinen ongelma on, että en aina saa lakisääteistä ruoka-taukoani. Meidän pitää vain syödä nopeasti, ruoasta ei saa nauttia koska aikaa ei ole. Minä teen 10 h töitä, haluan ehdottomasti syödä rauhassa ja ottaa tauon. Minulla on vähintään oikeus puolen tunnin taukoon työaikana, ja kahvitaukoihin. En tarkalleen tiedä, paljonko taukoja on saatava ja niitten kesto. Pitää kysyä joltakulta. EN myöskään halua että minulta evätään oikeus syödä messissä, koska olen silti työpaikallani enkä sieltä pääse pois kuin helikopterissa! Messissä ruokailu iltapäivällä on 17.30-18.30. Ongelma on tietysti että ravintola aukeaa 17.30.

Tänään sain Lindalta nuhteet koska paljon oli aamupäivällä jäänyt tekemättä, ja olin mennyt vapaalle silloin kun se luki minun työaikajärjestyksessä. Hän kysyi, olimmeko kaikki menneet 12.30 ja läksytti minua että "kavereita ei jätetä" silloin kun on paljon työtä tekemättä. Minä olin ymmälläni, ja siksi en vastannut kuuntelin vain. Osa minusta halusi sanoa, että tässä olet väärässä. Minulla on työaikani, ja ainoastaan minun suostumuksellani työaikaa voi muuttaa näin myöhään. Mutta toinen puoli minussa, ymmärsi vaikeuden koska meillä on aikarajat. Silloin en siis myöskään halunnut keskustella asiasta, vaan mietin mieluummin itsekseni millainen kanta ottaisin tähän. Ehkä minun pitäisi keskustella opettajan kanssa, jos on tarvis. Työvuorolista tehdään myöskin iltaa ennen, joten luullakseni se ei ole ihan laillista. Ainakin hoitotyössä oli lain mukaan pakko olla työvuorot valmiina listalla ainakin viikon tai kaksi, ennen alkavaa työvuoroa, en muista tarkalleen kuinka paljon ajassa piti olla. Sitten kun työvuorolista on kirjoitettu (ja allekirjoitettu), ei ole pakko suostua muutoksiin jälkeenpäin.

"Viikasin" ja valikoin puhtaat kangas-lautasliinat joukosta. Sellaiset jotka eivät sopineet a la carteen, meni keittiöön rätiksi.

Kysyin Lindalta minkä alueen oikeasti kuuluu minulle ravintolassa? Olen melkein saanut sellaisen käsityksen että minun oli parempi liikkua "salissa" ja akvaariossa, kuin olla alueella a la carten lähellä (perässä), eikä myöskään a la cartessa. Linda vastasi, että oikeastaan koko ravintola kuuluu minulle, mutta minun ei silti tarvitse olla a la cartessa.

Eilen yksi asiakas kysyi Ålbolia, mikä minulle myöhemmin selvisi että se on akvaviitti snapsi, kun kysyin Iinekseltä. Iines antoi akvaviitin ja laittoi se ylösalasin lasiin, jotta hän oli ottanut pakastimesta. Hän löi summan sisään, ja kysyi haluanko ottaa maksun? Minä sanoin että kyllähän se käy, ja menin pöytään. Minulla ei ollut vaihtorahaa, ja kun menin hakemaan käskettiin mennä kiertävälle kärrylle, jota ohjasi Kristoffer. Ravintolassa kiertää kerran alkoholi-kärry. Etsin häntä ympäri ravintolan, kunnes löysin hänet akvaariosta missä asiakaskin oli. Sitten hänelläkään ollut tarpeeksi vaihtoa, ja silloin Kristoffer vaihtoi hovimestarin luona. Asiakas sai siis snapsinsa pikaisesti, mutta rahanvaihtoon kesti aikaa.

Tulevaisuudessa saatan vielä joutua myymään kärryllä, ei mitään johon innolla hakisin mutta kyllä sekin onnistuisi.

Messissä ja ravintolassa saa syödä paljon, eikä makeista leivistä tai kakuista ole pulaa. Arvelen että otan sisään ainakin 4000-5000 Kcal!

Pöytäliinojen erottaminen toisistaan on alkanut sujua aika hyvin. Hiukan epävarmuutta löytyy vieläkin, mutta kyllä se kohta lopultakin sujuu. Olen jo saanut tuntuman "plokkaamisessa", tuntuu jo tottuneemmalta ja kömpelö olo häviää vähitellen. Itsetuntoni on myös kohennut hiukkasen verran, vaikka olen mokia tehnyt. Tänään asiakas liikkui jollain lailla, niin että plokkaamaani lautanen kosketti hänen olkapäätään. Asiakas ei siitä suivaantunut, vaan oli ymmärtäväinen. Joskus kaikki laittavat vahingossa lautaset tai ottimet vahingossa roskiin, ja ylijäänyttä ruokaa missä ottimet ovat, kun kiirettä on voi "koordinaatiokin" mennä sekaisinkin.

Täällä kukaan ei ole keksinyt kohottaa työmotivaatiota kertomalla, milloin teen työt hyvin eivätkä ole kiinnostuneet minun oppimisesta, vaikka työsuoritukseni silloin paranisi ja saisivat minusta hyödyn paremmin irti. Kukaan ei rohkaise eikä kannusta. Täytyy vain olettaa, että hyvin menee jos ei nuhteita tai toruja tulee. Ne tulevat sitten vielä suuremmalla voimalla, jos vikaan menee! Eli, negatiivista palautetta tulee heti, mutta positiivinen palaute voi sanoa että 99 % näköisyydellä, ei koskaan. Edellisellä työpaikallani minua arvostettiin ja kertoivat sen myös; näköjään minua ei arvosteta täällä vaikka yritän kaiken parhaani! Kiitämätöntä! Tänään minä kirjaimellisesti jopa juoksin, kun hovimestari käski saliin kattamaan tiettyjä pöytiä. Kukaan ei ole vielä valittanut että olisin hidas, mikä oli minun pelkoni.

Tänään työaika oli 7.30-12.00; 13.00-14.00 ja 17.00-21.30. Kello kolmelta oli luento laivan turvallisuudesta konfassa, kansi 9.

Olen imuroinut, keittänyt kahvia isossa kattilassa (10 l), plokannut, vaihtanut pöytäliinoja, roskis ja laittanut pöydät valmiiksi. Olen vaihtanut tiskikärryä, pakki kupeille ja pakki laseille. Otan vastaan tilauksia, esittämällä ne edelleen toiselle henkilökunnalle. Minulle ei ole esitelty kassakone. Vien asiakkaat pöytiin jos eivät löydä varaamaansa pöydän. Kaikki asiakkaat menevät hovimestarin kautta, myöskin ennalta varanneet. Ruokiin kuuluvat hanajuomat. Aamiaiseen kuuluu kaksi kattausta. Silloin ei laiteta serviettejä eikä laseja pöytiin, vain kukkaruukun tapainen roskapönttö. Hammastikkuja täytyy olla pöydissä, suolan ja pippurin kera. Muihin kattauksiin kuuluvat lasit ja servietit, yksi lasi per asiakas (vertaa a la carteen, jossa parillista lasia per asiakas). Tarkistin kukkavaasit, leikkasin huonot varret pois tai heitin menemään jos oli oikein huonokuntoiset. Lisäsin vettä vaaseihin, jos oli tarvis.

Mikko kysyi jos haluan Tallinnaan. Olisin mielelläni mennyt, koska en itse tietäisi mihin siellä lähtisin ja jos pääsisin ajoissa takaisin (eksyisinkö). Tänään kaikki ylimääräinen kävely kuitenkin oli liikaa. Henkilökunta voi milloin vain mennä satamaan, ja menevät autokannen kautta. Passi pitää ottaa mukaan.

Minä melkein nukuin pommiin turvallisuusluennolta. Vaikka minun ei pitänyt nukahtaa niin olin torkahtanut, kun hytissäni laitoin jalat ylös. Jumalan kiitos, että heräsin ajoissa! Olimme yhdeksännellä kannella, konfassa. Olin muuten ennen tätä luentoa luullut että piti olla paloharjoitus, mutta se onkin myöhemmin. Luennolla oli ensin nimihuutoa. Kun kaikki olivat paikalla, luento alkoi. Olin niin väsynyt, että oli erittäin vaikeata pitää silmät auki. Galina oli siellä myös ja kertoi saman myöhemmin, hänelläkin oli ollut vaikeata pysyä hereillä. Yritin pakolla siristää silmiäni, mutta yritän muistella osan siitä mitä luennoitiin, sillä vaaralla että muistan jotain väärin:

- Puhuivat erilaisista turvallisuusriskeistä jne., sekä siitä kuka on vastuussa jos jotain sattuu jne. Officerit kertoivat tarinoita salakuljetuksista ja muista roistoista, myöskin muilla laivoilla sattuneet, mitä on vain yksi esimerkki mahdollisista turvallisuusuhkista. Esittivät ISPS-turvallisuuskoodin. ISPS-koodi (International Ship and Port Facility Code) on säännöstö joka säätelee merikulkusuojaa sekä laivalla että satamassa, ja astui voimaan 2004.

Normaalisti olemme Ensimmäisellä tasolla (perustaso) kun kaikki on hyvin. Muut tasot ovat poikkeustiloja ja hän kertoi milloin sekä miten ne tulevat käyttöön, miten silloin menetellään, kenen toimesta. Koodi sisältää merenkulun turvatoimia koskevia määräyksiä. Koodin tarkoitus on havaita ja arvioida turvallisuutta uhkaavat tilanteet. Toinen taso sanotaan myöskin Kohotetuksi tasoksi, ja tarkoittaa että todennäköisyys on lisääntynyt että turvallisuus voi olla vaarantunut. Kolmas taso merkitsee, että sitä noudatetaan rajoitetun ajan kun turvallisuuden katsotaan olevan vaarantunut tai, suoranaisen uhkatilanteen katsotaan kohdistuvan turvallisuuteen. Sitä sanotaan myös Korkeaksi tasoksi tai poikkeustasoksi. Turvatason määrää poliisiviranomainen.

Otin sitten lyhyen kävellyn kannella, muutoin olen vain laittanut pääni ovesta ulos ja sitten pois. Siinä on ollut se "raikas" ilma mitä olen saanut. Ei siinä mitään muuta jakseta työn välillä, kuin syödä ja nukkua.

Kerroin eilisestä episodista, jolloin hissi pysähtyi kerrosten välillä ja lyhyen ajan säikähdin pahanpäiväisesti. Minulla on aiemmin (varsinkin lapsena ja nuorena) ollut painajaisunia siitä että olen hississä ja hissi putoaa. No, ehkä reagoin liian vahvasti. Unet tuli silloin vain mieleen. Linda ja Iines eivät huomioineet minua lainkaan, ja tunsin että olin "kuin ilmaa". Eivät edes vastanneet, epäsosiaalista käytöstä minun mielestäni vaikka juttuni ei ollutkaan niin mielenkiintoista! Yritin oikeastaan vain jollain tavalla keskustella, ei asialla ollut niin väliä koska en keksinyt muutakaan.

Kello 17.00 piti palata samaan palokiireeseen! Tein tänään 10,5 h töitä, jäin vapaaehtoisesti vähän pitempään. Saanpahan nukkua puoli tuntia enemmän aamulla!

Nyt muistan millaisia liinoja pöydissä pitää olla, eli kabinetin neljän hengen pöydissä jotka ovat liitetty toisiinsa käytetään myöskin kakkosia, ja sen lisäksi niitä käytetään pyöreissä pöydissä ja kahden hengen pöydissä. Nelosia käytetään muutoin, neljän hengen pöytiin sekä kuutoset isoihin pöytiin.

Illan lopuksi, juotiin hanasta viiniä, bissettä ja nautittiin juustoa lautaselta, jota Galina oli kerännyt buffasta.

Olen tänään ottanut puheeksi tunnit, josta kyselin aikaisemmin. Ville oli puhunut intendentin kanssa, ja lopputuomio oli että yhä pitää tehdä kymmenen tuntia päivässä, mutta voidaan kompensoida ajassa myöhemmin. Olisin kyllä toivonut että olisin saanut tehdä 7,5 tuntia, mutta seuraavan kerran olen jo oppinut etten lupaa enempää kuin on tarvis! Raskas läksy, mutta täytyy vain ottaa opikseen.

Työt alkoivat kello 8.00, ja päivävapaata tuli kello 12.30. Menin takaisin töihin 16.30-21.30.

Täytyy tunnustaa omaksi häpeäkseni että olen ollut vähän ulalla asioista, koska joskus informaatio on karannut mielestä pois. Esim. en ole muistanut milloin ravintola on tehnyt katteet, koska olen elänyt kuin omassa kuplassani keskittyessäni siihen että jaksaisin tehdä työt kunnolla. Muu on vain sitten jäänyt pois, ei ole ollut aikaa miettiä. Elän työaikana jonkinlaisessa "kuplassa" missä mietitään miten saadaan plokattua ja tehtävät tehdyksi. Huomaan vain että ihmiset tulevat ja vähitellen kaikkoavat, sitten on tehtävä uusi kattaus jne. Ei ole edes ollut kelloa mukana, joten olen ollut myös ajasta tietämätön. Minulle sanottiin ettei koruja saa käyttää, mutta silti olen nähnyt että kelloja ja jopa sormuksia käytetään. Se tietää sen, että minäkin aion ottaa kellon mukaan seuraavan kerran. Kyselin jopa asiasta, ja heidän mielestä korut eivät ole sama asia kuin rannekello. Minä olen kyllä sitä mieltä että vaikka se ei ole varsinainen koru, siihenkin kerääntyy mikrobeja.

Kattaukset ovat kuitenkin tällaiset:

Aamiainen 7.30-9.00 ja 9.15-hmm…

Päivällinen 18.30-19.00 ja 19.30-21.00

Tänään sain kattaa a la carte pöydät itse. Mikko kysyi halusinko tehdä joko sen tai imuroida. En halunnut olla päällekäyvä, joten sanoin että kumpi vain. Koska hänkin sanoi saman asian, sanoin varovaisesti että kyllähän minun pitäisi harjoitella… Ja, kun hän vaatii minua valitsemaan, valitsin a la carten kattamisen. Hän olisi tietenkin nopeampi kuten hän sanoi, mutta milloin minä muuten oppisin. Mikko on tosi sympaattinen ja ymmärsi täysin. Kunnioitan myös hänet sen takia, että hän kohtelee minua ystävällisesti ja asiallisesti. Kun olin valmis kehotin häntä tarkistamaan että hän oli tyytyväinen, jos hän kerkiäisi. Hän vilkaisi nopeasti ja sanoi että se oli oikein ja hyvin tehty. Se rohkaisi pikkaisen, vaikka yleensä ei tule ollenkaan kannustusta.

A la carten kattauksessa, katetaan parillisia laseja. Se tarkoittaa neljää lasia vastakkain istuville henkilöille. Lasien alle katetaan jälkiruokalusikka jonka pää osoittaa vasemmalle, ja jälkiruokahaarukka jonka piikit osoittavat vastakkaiseen suuntaan, eli oikealle. Näitten alle tulee katteeseen taitettu lautasliina, valkoinen ja kankaasta tehty. Vasemmalle sivulle tulee ensin sisältäpäin, iso haarukka sitten se jatkuu pieneen haarukkaan. Oikealle sivulle tulee ensin sisältäpäin pihviveitsi, ja siitä vielä oikealle (pihviveitsen oikealla puolella) toinen ruokaveitsi.

Yritin lisäksi laittaa aterimet suorassa linjassa, paras leveys on ehkä siellä missä tuolin käsinojat ovat, koska lautaset ovat usein isoja mitä olen ainakin huomannut ja kädet "osuvat" siihen parhaiten. Taitoin itse servietitkin, vaikka ensimmäisenä päivänä kun Mikko näytti sitä en osannut jäljitellä häntä ihan heti. Nyt muistin sen kuitenkin itse.

Servietin taito tehdään, ensin kerran viikamalla liinan nelikanttia keskeltä, sitten viikataan yläkulmat (avoin puoli alaspäin) keskelle niin, että molemmille puolille syntyy kolmio. Näin niitä taitetaan usein jo valmiiksi kun niitä on tuotu pesulasta, eli vain viimeinen taito puuttuu. Viimeisessä taitossa käännetään molemmilla käsillä, ylhäältä ja itseäni päin vinot sivut taaksepäin ja kokonaan yhteen. Sitten vain pöydälle.

Kun kattasin a la carte puolen, Linda käski minut kabinettiin imuroimaan. Silloin tuntui hyvältä, koska voin "laillisesti" kieltäytyä! Vastasin oikein ilomielellä että minulla on työ eli kattaminen kesken, jolloin hän väitti että Mikko voi tehdä sen itse. Pidin puoliani, ja sanoin että minun on HARJOITELTAVA. Sitten ei tullut uusia vastaväitettä, hän jatkoi matkaansa keittiöön ja minä tein iloisesti kattauksen valmiiksi. En tarkoita etten olisi voinut imuroida, ei se olisi haitannut. Iloni johtui enemmänkin siitä, että rohkenin puolustaa asiani. Keskustelimme Mikon kanssa mitkä ovat harjoittelijan velvollisuudet, ja vaikka imuroiminen kuuluukin asiaan niin ei se, pelkästään ole imuroimista vaan tulin tänne oppiakseni muutakin jne. En ole siis siinä mielessä oikea työntekijä (tämä prepattiin meille jo koulussa, joten minulla oli vastaus valmiina). Ilman muuta pitää osallistua siihen mitä muutkin, mutta kunhan se ei ole yksipuolista. En aio täällä jäljitellä koko keskustelua, mutta ymmärsimme toisimme ja luulen että me olimme molemmat samaa mieltä näistä asioista.

Ihanaa että edes Mikko, on sellainen symppis ja myöskin kärsivällinen. Minulle ei ole väliä jos joku ei pidä minusta henkilökohtaisesti, mutta kunhan ei näytä negatiiviset ajatukset minulle. Esim. ehkä joku ajattelee että olenpas tyhmä, kun minä olen "niitä ja sellaisia" mokia tehnyt. Se ei vaivaa minua kun eivät kerro. Minä en halua tietää; pitää vain olla vähintään asiallinen ja kohtelias. En tiedä, mitä hän tai suurin osa heistä ajattelevat minusta enkä edes kysy koska ainoastaan se, merkitsee minulle jotain että teen juuri niin hyvin kun osaan, ja kehityn paremmaksi jos vain on mahdollista. Kun asioita tekee hyvin, niin tulee hyvä mieli, eli sitä voi myöskin sanoa palkaksi. Ainoastaan silloin kun on aihetta negatiivisen palautteeseen, otan senkin ilomielin vastaan jos se on asiallinen. Asiallinen kritiikki ja palaute on sellaista jota on joskus tarpeen vastaanottaa jota voisimme kasvaa ihmisinä ja myöskin työpaikallamme työntekijöinä. En myöskään aio kotiutua siihen paikkaan, niin miksi muulla olisi niin suurta väliä sitten? Elämässä on niin monta asiaa, jos yksi mahdollisuus meneekin pieleen on silti jäljellä paljon muita mahdollisuuksia! Minulla ei ole mitään menetettävää.

Kun olin valmis a la carten kattauksen kanssa, piti taas kattaa normaalit buffa-pöydät mutta silloin menin hetkeksi sekaisin (katoin parilliset lasit), mutta se korjaantui kun otin pois "parit". Buffaan katetaan, paperilautasliina, ja yksi lasi per asiakas.

Laitoin kahviporotkin valmiiksi. Ylimmäinen osa koneesta otetaan alas, se näyttää kattilalta jossa on alla reikiä (josta vesi valuu läpi). Kymmeneen litraan käytetään yksi kokonainen paketti kahvia jota kaadetaan suoraan filtteriin. Filtteri näyttää mielettömän isolta, mutta niinhän on se kahvikone kanssa. Sitten kansi päälle, ja käännetään hana niin että vesi voi valua oikeaan paikkaan kattilaan. Laitetaan töpseli seinään, mikä on tarjoilupuolella edessä (en nähnyt sitä heti) ja painetaan 10 l-nappia. Mikäli kahvia ei keitetä heti, laitetaan vain hana ja kahvi valmiiksi. Vasta sitten kun pitää keittää kahvit, laitetaan töpseli kiinni. Kahvinkeittimiä on kaksi, ja toisella puolella laitetaan aina muki hanan päälle estämään, niin että sieltä ei saa ottaa. Kun yhdellä puolella kahvi on loppu, vaihdetaan mukin paikka.

Iines tiuski minulle tänään keittiössä, siitä että tyhjensin likaisia laseja Mikon kärrystä. En tiennyt että se taas oli "sopimatonta", mutta Iineshän on oma luokkaansa… Tuskin sain aikaa edes puheenvuoroon, mutta tällä kerta minä raivostuin. En näyttänyt sitä ulospäin, muuten kun että sitä saattoi kuulla napakasta äänestäni. Mehukoneen kohdalla puuttui laseja, ja koska asiakas huomautti asiasta minä olin tietenkin mennyt hakemaan keittiöstä lisää laseja. Yhtään puhdasta lasia ei ollut, eli asian piti jollain tavalla ratkaista ja tiskaaja sanoi myös että yhtään likaisia laseja oltu tuotu hänelle. Kertakäyttöiset mukit olivat myöskin loppu. Mikon vaunulla oli laseja ja se seisoi siinä minun vieressäni ilman että joku purkkasi sitä sillä hetkellä, joten aloin latomaan niitä tiskiin. Silloin Iineksen hyökkäys sattui. "Sinun pitäisi olla siellä", hän tiuski minulle erittäin vihaisesti. Minua otti oikeasi päähän, ja vastasin pehmeällä asenteella (olen joskus varovaisempi) että "missään ei ole laseja, jotain oli tehtävä"! Olin asiallinen vaikka ärsyynnyin. En toivonut provosointia, vaan että asiat sujuisivat.

Ravintolassa oli tänään pääsiäisruuhka. Päivällä melkein koko laivan kapasitettii oli täytetty, eli oli lähellä 2000 matkustajaa. Iltapäivällä oli rauhallisempaa, siinä joitain 1000 matkustajaa. Sen takia päivällä oli kova rumbaa (kiire).

Työpaikalla on sellaisia ongelmia, kuten lakisääteisten taukojen pitäminen. Syömme ja pidämme taukoja, jos siihen tulee aikaa. Useimmiten kyllä ehtii heittää ruokansa suuhun, ja sitten on jatkettava. Ruoasta ei ehdi nauttia, ja joskus ei ehdi ollenkaan syömään. Ruoka joka päivä buffassa voi olla hyvin yksipuolinen, varsinkin ensimmäinen ruokailu (ei siis aamiainen) jolloin joka päivän on, rasvaisia nakkeja, baconia, keitettyjä munia, munakokkelia, karjalanpiirakoita ja lättyjä. Muutoksia siihen en ole nähnyt, ainakin minun viikollani. Messistä saa, hakea ruokaa mutta ei saa syödä siellä. En poistuisi työpaikaltani, vaan menisin ainoastaan kaksi kerrosta ylöspäin joten sääntö on typerä, ja varsinkin minun kohdallani siitä voisi luopua koska olen vain palkaton harjoittelija. Meillä on ilman muuta aikarajoituksia, mutta taukoja kuuluu työpäivään. En edes saa kunnolla taukoja päivän mittaan, juoksen vain koko ajan joskus kirjaimellisesti. Usein, varsinkin iltapäivisin ja iltaan menossa jalat särkevät niin että kyynelet uhkaavat joka askeleella.

Toinen ongelma on tupakointi. Suureksi yllätyksekseni vain harva ei polta tupakkaa. Kai se siinä työtahdissa, on semmoinen asia jota jotkut ovat valinneet, koska tupakoijat saavat enemmän taukoja… Tupakoikoon sitten siihen tarkoitettuihin tiloissa, mutta että ruokapöydässä kesken ruokailun tai kun minä istun vieressä on inhottavaa! Kun ravintola on kiinni, kaikki polttavat ihan missä vain. Siis, sielläkin missä se on kielletty. Vai koskeeko kielto vain asiakkaita? Entäs oikeus savuttoman työpaikkaan? Siinä on toinen syy miksi minä haluan syödä messissä, sen lisäksi että haluan syödä rauhassa. Jos en istu heidän pöydässä, olen epäsosiaalinen, mutta jos istun heidän kanssaan minä kärsin siitä. Noidanympyrä, mitä ikinä teen se kaatuu jalkoihinsa.

Tänään Linda oli erittäin ystävällinen, koska hän lainasi minulle toinen essu. Minulla on vain yksi, jota myöskin olen lainannut.

Tänään tapasin ensi kerta Miran ja Markuksen, työntekijöitä ravintolassa. Mira käski minun kiertää, jolloin minä vastasin etten ehdi kahteen paikkaan samaan aikaan. Olen niin täynnä kalkkarokäärmeen myrkkyä (Iineksen), että ehkä reagoin liian voimakkaasti? (Tämä on nyt päiväkirja jolloin voin peittelemättä pukea tunteet sanoiksi, vaikka ketään ei sovi puhutella näin). Ainakin toivon etten kuulostanut vihamieliseltä. Mira ymmärsi heti, eikä sanonut mitään. Hän tuntuu olevan mukava, se on helpotus. Jälkeenpäin kun hän näki minun lastaavaan lautasia ranteelleni (aika pino) hän kannusti, "hyvä, hyvä"! Minä ihan hämmennyin johtuen kokemuksistani Iineksen kanssa.

Venäläiset meuhkasivat viereisessä hytissä eilen yöllä, kun piti nukkua joten en saanut tarpeeksi unta. Myöskin Iineksen työpaikkakiusaaminen on vaikeaa käsitellä, se pyörii vieläkin päässä ja myöskin mietin mitä tulisi tehdä. En aio ryhtyä kenenkään, enkä varsinkaan hänen ovimatoksi vaikka hän kohteleekin minua kuten mutaa merenpohjalla. Tämän takia minulla oli puhti kokonaan pois, vaikka olisin mielelläni näyttänyt tarmokkaalta. Parhaani annoin kuitenkin nytkin.

Pitkäperjantaina 14.4. M/s Nordlandialla oli erikoisaikataulu, menimme Tallinnaan kaksi kertaa Helsingistä.

• Helsingistä 08.00 – 11.30
• Tallinnasta 12.15 –15.30, ajettiin ilman matkustajia ja rahtia
• Helsingistä 16.30 – 20.00
• Tallinnasta viimeinen vuoro kello 21.00 –00.30

Tänään yritin "risteillä", siis ottaa vähän muutakin ulos tästä laivalla työskentelystä, menemällä kannelle jne. työajan jälkeen (sen minkä jaksoin). Ulkona oli tosin pimeätä, joten paljon iloa siitä ei ollut. Kotiin pääseminen kullan luokse antaa voimaa ja iloitsen tänään kovasti etukäteen. Nyt on nukkumaanmenoaika. En ole kuullut jäätä ennen, kulkeeko laiva nopeammin tänään? Jään murska kuuluu hyvin kovaäänisenä, hiukan pelottavana. Olen tänään kärsinyt kuin eläin, kuten sanoin sympaattiselle Ville-hovimestarille. Kerroin jopa, että juuri tänään olin antaa periksi kokonaan.

Miehet tässä työpaikassa ovat mukavia, miksi naisista tulee joskus niin katkeria? Miehet täällä eivät rähise eivätkä käyttäydy loukkaavasti. Galina on toinen nainen, joka saattaa joskus ärähtää kun menettää hermonsa, mutta olen huomannut että hän osaa olla kohteliaskin. Hän usein pyytää minua tekemään (ei komentele "piiskan" kanssa), ja kun sanon "totta kai", niin hän osaa kiittää. Se on hienoa hänessä, vaikka hiukan pelottaa hänen (usein lyhyitä) raivokohtauksia. Se ei kuitenkaan vedä vertoja edes lähellekään, työpaikkakiusaajani Iinekseen. Hänen suustaan tulee myrkkynuolia, kalkkarokäärmeen pistoksia jotka kirvelevät pitkään jälkeenpäin.

Miten ratkaisen Iineksen kiusaamista? Passiivinen puolustautumien voisi olla hyvä, mutta meneekö perille. Eli kun huudat, en kuule sinua ja silloin olet minulle pelkkää ilmaa? Vaiko kohtaanko sinua, ja vaadin sinulta kunnioitusta koska olen sen arvoinen? Olen jo sisälläni pitänyt monta eri keskustelua Iineksen kanssa, vaan en tiedä miten se onnistuisi. Ongelmana tässä on se, että jos puutun liian kovaa asiaan niin tilanne saattaa pahentua. Toisaalta, olen jo todennut itselleni ettei ole mitään menetettävää. Ulospääsytietä on, vaikka se merkitsisi lopettamista ja periksi antamista. Minun pitää tehdä se, mikä minulle on hyvä, muiden mielipiteet eivät merkitsee enemmän. Toinen ongelma on miten koulu antaa arvosanan jos puutun asioihin, tai jätän puutumatta. Pyrin saamaan parhaan arvosanan, mutta miten se onnistuisi jos pääni purraan irti, vaikka kuinka tekisin parhaani?

Minä huomasin, että olen nähnyt joka ikinen yö levotonta unta siitä että en ehdi plokkaamaan. Tämä merkitsee sitä että stressaan melkein yötä päivää… Töitä on 24 h!

Minullahan on kokonainen viikko työtä, joten viikonloppu tulee myöskin mukaan, lauantaina tehdään töitä ihan normaalisti. Tänään olin kuitenkin sairaslomalla, koska minulla oli vatsaväänteitä ja vatsa sekaisin. Lainsäädäntö on sellainen, että sen pitää turvata kuluttajaa ja jonka takia minä olin terveysriski. Siksi menin aamulla sanomaan, että palaan hyttiini. Tuntui hirveän oudolta olla kipeä kun olin vielä laivalla, mutta aluksi pysyttelin hytissäni lepäämässä. En uskaltanut edes paljon ulos hytissäni, jotta ei syntyisi väärinkäsityksiä, kuten että olisin vain ottanut "vapaata" koska sitä en todellakaan tehnyt.

Iltapäivällä oli jo pakko syödäkin, ja sen jälkeen hengitin kannella raikasta ilmaa. Asialle ei voinut mitään, kun ei voi hyvin niin ei… Tosin täyttyy sanoa, etten minä hirveästi töihin kaivannut, varsinkaan minun kiusaajani hampaisiin ja kynsiin. Illalla menin maihin, ja kotiin. Odotin sitä kärsimättömänä koko päivän, koska oli tosi tylsää olla kipeänä eikä tehdä mitään.

Tänään yllätykseni hytteihin tulvi musiikkia, eestin radiosta. Myöhemmin joku koputti oveen, mutta koska mietin että kuulinko oikein ja kuka siinä koputtaa, yksi mies miehistöstä astui yllättäen sisään hyttiini. En ollut pukeutunut, mutta peiton alla. Olisi hän voinut koputtaa toiseen kertaan! No, hän pyysi anteeksi ja minä kysyin, mitä oli asia? Heillä oli pakollinen harjoitus, ja testasivat että äänet tulivat jokaiseen hyttiin.

En ole jaksanut kertoa jokaisesta päivästä kaikki, siis kirjoittaa sen päiväkirjaan. Iltaisin olen yleensä puhki, varsinkin ensimmäiset kaksi päivää en kirjoittanut mitä kaikkea pientä opin. Silti tässä on pieni dokumentti syntynyt.

Vapaa viikko alkaa tänään.

Minä aloitan työt sunnuntaina, mutta huonojen liikenneyhteyksien takia menen lauantai-iltana laivalle. Silloin saan levätä ja nukkua kunnolla ennen seuraavaa raskasta päivää.