Nimeni on Nina. Olen 37 v, Amiedun opiskelija, ravitsemisalan non-stop koulutuksessa 2005-2006. Koulutus on työvoimapoliittinen, ja kestää talvelle saakka. Koulutukseen kuuluu neljää työharjoittelujaksoa. Tässä on ensimmäinen, josta olen kerännyt otteita päiväkirjastani. Olen tahallani jättänyt suurin osa nimistä pois, ja korvannut niitä esim. substantiiveillä.   Alku Opettajani oli antanut minulle Vantaan Kaupungin Ruokapalvelun, Martinlaakson ja Myyrmäen-alueen aluepäällikön yhteystiedot kaksi päivää (torstaina), ennen työharjoittelun alkamista seuraavana maanantaina. En ollut itse saanut työharjoittelupaikkaa, yrityksistäni huolimatta. Tämän takia kokeilin vaihtoehtoa jota opettajani antoi minulle, hyvin tuloksiin. Otin ensin samana iltana yhteyttä, sähköpostitse mutta vastaanottajalla oli varmaan liian täynnä postilaatikko, koska minulle tuli virheviesti takaisin (osoite oli oikea). Tämän takia otin yhteyttä puhelimitse seuraavana päivänä, eli perjantaina kun opettaja ojensi minulle puhelimen. Kysyin aluepäällikkö Liisa Siroselta, jos hän haluaisi minut harjoittelijaksi? Hän kysyi pari nopeaa kysymystä, kuten esim. ikää, missä asun ja miksi haluan tehdä tällaista työtä. Kun hän halusi yhteystietoni eli puhelinnumeroni, menin solmuun. En muistanut omaa puhelinnumeroani, ja olin nolona! Hän pyysi minua soittamaan takaisin, joten mokani ei haitannut niin paljoakaan kuten olisi voinut pelätä. Soitin takaisin, ja hän ilmoitti että oli puhunut Tikkurilan ja Korso-Koivukylän aluepäällikön Mervin kanssa, ja kysyi haluanko mennä Simonkylän kouluun. Niin sitten sovittiin, ja hän kysyi millainen työaika minulla pitää olla? En tiennyt, joten arvasin kuusi–kahdeksan tuntia. Päällikkö kysyi jos kuusi tuntia sopii minulle, ja sehän sopi aivan mainiosti. Hän kysyi myöskin vaatekokoani ja totesi, että minun on hankittava omat työvaatteet koska heillä ei ole minun kokoani. Myöhemmin kysyin opettajalta mikä oli se oikea työtuntimäärä ja tuliko sanottua oikein? - Sillä tuloksella, että hän "uhkasi" heittää "kermakakun jonkun naamaan"! Hän oli jo monta kertaa sanonut että se piti olla 7,5 tuntia! Enpä vain ollut kuullut, olin ehkä sairaslomalla silloin. Samana päivänä pystyin hankimaan kengät postisiirrolla ja sain joustavasti maksuaikaa, mutta vaatteet en voinut saada koska käteinen ei riittänyt ja muu maksutapaa ei käynyt. Minulle oli sanottu, että ainoastaan maanantaina sai pitää vain t-paitaa ja essua, sitten piti olla jo omia työvaatteita. Asialle ei voi paljoakaan, koska odotan että rahoitus järjestyisi, ja ilmoitin siitä tänään maanantaina työpaikallekin. Toivoivat kuitenkin että minulla olisi vaihtovaatteet mitä en käytäisi siviilissä. Toivottavasti pysyvät ymmärtäväisinä, kunnes saan vaatteet. Toisaalta, jos työpaikka vaati että pidetään tietyt vaatteet niin heidän kuuluisi kustantaa niitä työntekijälle, eikä maksattaa niitä työntekijällä. Minä kuitenkin suostuin hankimaan itse omia työvaatteita. Kotona valmistauduin alkavaan työharjoitteluun hiukan selailemalla Internet-sivuja, löytääkseni hieman taustatietoa tulevasta työpaikastani. Löysin Simonkallion, että Simonkylän ja jännityksen ansiosta menin "kalpeaksi" epävarmuudesta - olinhan minä nyt kuullut oikein?! Olihan se Simonkylän koulu, eikä se toinen?! En ollut edes kysynyt (osoitetta) puhelinnumeroa, enkä kirjoittanut yhteyshenkilön nimen ylös koska sillä hetkellä kun juttelimme, tiesin missä peruskoulu oli ja halusin nopeasti palata takaisin omaan luokkaan. Vasta myöhemmin mietin, olinkohan sittenkin oikeassa? Siinä olikin "hikoilemista" viikonlopun yli, ennen kuin menin työharjoitteluun! Ei nyt ollut oikea paikka muistille tehdä tepposia!   Maanantai, 16.1.2006 Simonkylän koulu ja ensimmäinen aamu Kun maanantai-aamu tuli, läksin jännittyneenä aikaisin töihin Simonkylän kouluun. Työpäiväni alkoi seitsemältä, ja päättyisi yhdeltä. Ensin kokeilin koulun pari lukossa olevaa ovia koulun etupuolella. Mikään ovi ei ollut auki, eikä siinä ollut ketään avaamassakaan. Toisella puolella taloa, oli näköjään talonmiehen ovi ja hän tuli juuri sillä hetkellä autolla töihin. Häneltä saatoin siksi kysyä neuvoa siitä missä keittiö oli, minun piti vielä kävellä kokonaan talon ympäri. Sen jälkeen löysin sisäänpääsytien, mutta olin siihen asti kokeillut melkein kaikkia ovia. Keittiöön sisään astuessa, minua tervehti pirteästi iloinen joukko naisia jotka toivoivat minua tervetulleeksi, ja tiesin että minua oli odotettu. Vedin helpottuneesti henkeä ja kiitin luojaani, koska olin saapunut oikeaan paikkaan. Sen jälkeen suurin osa jännityksestä katosi, ja olin rauhallisin mielin. En koskaan pelännyt etten osaisi tehdä töitä. Minulle kerrottiin heti, että tämä on hyvä työpaikka, ja tässä on kivoja työkavereita. Se näkyi myös päältä että ihmiset viihtyivät yhdessä, mitä on minusta loistavaa ja tosi tärkeätä työssä jaksamisessa. Kyllä minä nämä kuusi viikkoa jaksan, vaikka muuten ei olisi hauskaa työtä! Työporukka esittäytyvät pikaisesti peräjälkeen. Se meni niin nopeasti etten ihan muistanut yhtäkään nimeä, juuri sillä hetkellä mutta aika nopeasti opin kuitenkin kaikkien nimet, kuka oli kuka ja emännillä oli nimilaput. Paikalla oli kaksi emäntää, koska toinen oli viikon sisällä lähdössä raskauslomalle. Uusi emäntä (pitkäaikainen sijaisuus) alkoi samana päivänä kuin minä, ensimmäinen viikko oli hänelle tutustumisviikko jossa vakituinen emäntä opastaisi sijainen töihin. Todellisuudessa uusi emäntä ei koskaan ehtinyt saada paljonkaan opastusta, koska vakituinen joutui sairaslomalle. Minulle selitettiin kehen voi turvautua jos on tarvetta. Silloin kuin emäntä ei ole paikalla, kokki on seuraava joka on vastuussa. Työtoverit osaavat myöskin vastata jos on jotain kysyttävää. Minun ensimmäinen tehtävä oli työtoverin kanssa siivota sosiaaliset tilat, eli suomennettuna pukuhuone. Matto (ja kengät) ulos, pikainen lakaisu ja lattioiden pesu. Pesin tietenkin altaan ja vessankin, eikä siihen mennyt paljon aikaa kun tila oli pieni. Aamulla oli työpaikalla hiljaista, mikä oli kuulemma harvinaista. Tässä keittiössä on pari ergonomisia laiteita mikä on suuri plussaa (vähemmän raskaita nostoja). Toinen on nosturi, ja toinen on iso ergonominen kauha jota käytetään isossa kattilassa kun siirretään ruokaa astioihin. Nosturia käytetään tietenkin muuallakin, kuten esim. Novo-pakettien vaihdossa. Novo-paketit ovat isoja monen litran maitokartonkeja jota laitetaan "lehmiin". Nosturi ja kauha ovat vitsikkäästi talon "miehiä", "Oskari" on nosturin nimi. "Otto" on meidän toisen miehen nimi, ja se on tosiasiassa ergonominen kauha isoon kattilaan. Niitä ja varusteita esiteltiin minulle, kuten muu keittiökin. Liukuhihna-tiskikoneen toiminnot selitettiin minulle ja laitettiin päälle. Menimme kahville, ja kahvin jälkeen alettiin laittaa ruokasali kuntoon. Ruokaa laitettiin uimahallin kokoisessa koneenohjatussa kattilassa (300 l), koska tänään oli broilerikeitto-päivä. Huono puoli keittiössä on että on vain yksi, kattila eikä se riittää ollenkaan sille ruokamäärälle jota tehdään. Eli, ensin tehdään talon ulkopuolelle menevät ruoat. Sitten täytyy välillä pestä kattila ennen kuin tehdään taas samassa kattilassa samaa ruokaa, uudelleen talon väelle (koululle). Siinä on kaksi muuta, "pientä" koneenohjattavaa kattilaa vieressä jotka ovat huonosti suunniteltuja. Kun toinen on päällä, toinen ei toimi. Kun avataan kattilaa, keittäjä satuttaa usein itsensä kahvaan joka on kannessa kiinni. Niitä ei käytetä kovin usein, ja näkisin mielelläni että siinä olisi mieluummin toinen iso kattila. Sain tänään leipoa leipää. Keittiössä ei aina ehditä, mutta nyt meillä oli tarpeeksi väkeä ja sain sen asian hoidettavaksi. Sanoivat vain, siellä on "se ja se" ja sitten minun piti ryhtyä töihin, kun olivat ensin kysyneet olenko ennen leiponut (olenhan toki usein kotona tehnyt pieniä määriä). Tuntui alussa vähän oudolta, iso kone, vieras keittiö, enkä tiennyt kuinka paljon kaikkea piti panna siihen taikinaan koska tässä määrät ovat suurempia, mutta neuvoja kysyttyäni ryhdyin hommiin. Meillä oli 4 l vettä, 7 pussia hiivaa ja hirveän paljon jauhoja. Kukaan ei osannut sanoa paljonko jauhoja piti laittaa, eli tein taikinaa "tunteella". Leipominen oli hauskaa, ja tuli monta pellillistä jota laitettiin tasokärryyn. Koko kärry leipiä laitettiin uuniin kohoamaan, ja sitten paistettiin uunissa. Minusta uuni oli mahtavaa, koska siinä ei tarvinnut liikutella peltejä yksitellen vaan koko kärry oli pyörillä, jota työnnettiin suoraan uuniin sekä otettiin halutessa uunista kerralla pois. Saimme siis tuoretta leipää, ja hyvää tuoksua keittiöön tänään. Leipomisen jälkeen siivosin jälkeni, enkä tietenkään odottanut että joku käskisi minua siihen. Kunhan vain löysin tavaroita, siis ämpäri, rätti ja siivousaine niin työ sujui kuin leikiten. Kun leipää oli leivottu, minut sijoitettiin vastaanottamaan puhdasta tiskiä tiskikoneen liukuhihnalta, sekä laittamaan tiskit paikoilleen jota poimin liukumahihnalta. Toinen ihminen oli vastaanottamassa likainen tiski, jota sitten pisti liukumahihnalle tiskikoneeseen toisesta päästä. Minusta työ oli hauskaa, vaikka raskastakin. Yritin parhaani olla ripeä ja myöskin toimia mahdollisuuksien mukaan itsenäisesti. Selässä alkoi pikku hiljaa tuntua että todellakin tein töitä, joten mietin millaista se tekisi kropalle jos kauan tekisi tuollaista, kestäisikö kuntoni? Tämä työ oli kyllä samalla kuntoilua, kun piti jaloilla seistä ja samalla tehdä melkein herkeämättä töitä. Kello yksi, ensimmäinen työpäiväni loppui ja vaihdoin vaatteita mennäkseni kotiin. Ennen kuin menin kotiin, vakituinen emäntä kehui minua toimeliaaksi. Jos minä jatkan samaa rataa, niin saan hyvät arvostelut! Ne kehut teki tosi hyvää sielulle! J Minun työlleni pitää antaa jonkinlainen arvosana, työharjoittelun lopussa ja siitä syystä hän sanoi minulle niin. Tiistai 17.1.2006 Tänään tuli taas kehuja! Minulle sanottiin keittiössä että taidan olla ensimmäinen harjoittelija joka tekee todella töitä, ja minusta voi tulla hyvä keittiöihminen. Minä yritin koko ajan olla valppaana, jos oli töitä jossain kuten esim. tiskiä tai roskien vieminen. En koskaan halua seisoa "tumput suorana". He kertoivat että se helpotti paljon kun hoidin tiskipuolen jne. J He osoittivat että olivat tyytyväisiä minuun, ja vertailivat minut harjoittelijoihin jotka ovat esim. tehneet, pelkästään sämpylöitä keskipäivälle asti. Joku ihminen heidän oli pakko erottaakin (syystä jota en kysynyt), eli heillä ei ole ehkä ole ollut kovin paljon onnea työharjoittelijoissa. Aamulla olin jo unohtanut, että yksi aamutoimista kuuluu laittaa tiskikoneen päälle kun tulee töihin, mutta toinen ihminen virkisti muistiani. Onneksi hän teki niin, muuten olisin saattanut toheloida osien kanssa. Tiskikoneen osat laitetaan paikoilleen, kaikki luukut kiinni, ja sitten se saa lämmetä. Kun osia laitetaan täytyy tarkistaa että osat ovat kunnolla paikoillaan, koska ne voivat joskus olla siirtyneet. Jos osat eivät ole laitettu kunnolla se saattaa rikkoa koneen. Virtakytkin väännetään ykköselle, ja sitten ohjelman käynnistys. Ilman vähän sähläämistä ei voinut olla siellä työpaikalla, ilman muuta se kuuluu asiaan (?). Sali piti laittaa, ja yksi niistä asioista oli veden lisääminen haudekärryihin, jotka pitävät ruoat lämpiminä asiakkaille. Tuli laitettua myöskin vettä kylmään salaattipöytään… Eikä siinä ainoastaan se, oli väärä suutin letkussa joka teki sen että vesi roiskui myöskin vähän ympärille. Onneksi vesi ei roiskunut niin pahasti kuitenkaan, ettei sitä pystynyt nopeasti pyyhkimään kuivaksi. Saliin piti myös laittaa näkkileivät ja voiveitset valmiiksi, oppilaiden ruokatarjoiluun ja henkilökunnan pöydille. Kaikki asiat piti näyttää minulle, mutta sittenpähän osaan seuraavan kerran. Maito-pakkauksia laitettiin "lehmiin" josta puuttui maito. Ensin käynnistin kylmäkaapin, noin 5 astetta. Hain kärryllä maitolaatikot kylmiöstä, isoja ja raskaita pakkauksia, jota nostettiin "Oskarin" avulla kylmäkaappeihin. Maitopakkaus avattiin, noukittiin maitopussin suu ("tissi") ulos. Laitettiin maito nosturille ja nostettiin kylmäkaappiin ("lehmään"). Sitten piti asettaa tissi paikoilleen. Maitopussin suun päälle asetettiin metalliosa, jossa oli kuusi pistintä reikiä varten. Maitopussin suulla on kolme pientä reikää molemmin puolin. Kun tissiä kiinnitetään pidikkeisiin, se pitää sen paikoillaan. Se oli vaikeaa koska pussi menee helposti rikki, eikä reiät tartu kovin helposti kiinni pistimiin. Kun se on valmista, leikataan pussin suu auki, asetetaan peittävä metalliosa päälle ja kaappi kiinni. Kahvipaussin jälkeen käynnistettiin haudevaunut (vedet oli jo laitettu siihen) ja kannet laitettiin päälle. Suurin osa päivästäni meni tiskaamiseen, muitten auttamiseen, ja hoidin ruokailuaikana tiskikoneen liukuhihnan, likaisen puolen tiskin. Olen tänäänkin tyytyväinen osaani, koska opin aina vähän uutta tästä alasta. Eli, miten tällainen työpaikka toimii. Työpaikkana se olisi ihan kiva, mutta kropan kannalta se on hyvin kuluttavaa, sen huomaa jo päivässä! Mitä sitten jos puhutaan vuosista? Jos minulle tulisi vain tonni kuussa nettona, tuosta työstä niin se ei ole kovin innostavaa. Keskiviikko 18.1.2006 Uuvuttava päivä, ja jokainen paikka kehossa kolotti kun vihdoinkin pääsin kotiin. Tämä työ on erittäin fyysisesti vaativaa, ja tuskin minä jaksan tätä monta vuotta! Aamulla tulleena töihin muistin tällä kertaa tiskikoneen, mutta kun menin sitä laittamaan joku oli jo ehtinyt laittaa sen kuntoon, ja laittanut valot saliin. Tulin täsmällisesti ajoissa, joten joku työpaikallani on aamuvirkku kun on tullut niin aikaisemmin. Laitoin letkulla kuumaa vettä kuumien ruokien haudekärryyn, mutta muistin ensin tarkistaa että hanat olivat kiinni. Kysyin mihin suuntaan niitä pitää vääntää, kun niitä halutaan pitää kiinni. Kun hana on (pöydän alla löytyy vipu) vaakatasossa se on kiinni, ja alaspäin väännettynä se on auki. Unohdin laittaa kolmanteen (dieettivaunuun) vettä, mutta se hoitui myöhemmin. Maito ei ollut lehmissä, mutta tällä kertaa oli eri systeemi, koska uusi emäntä oli unohtanut tilata maitopakkaukset. Tilalle tuotiin maitotölkkejä, jolla joku täytti edelliset maitopakkaukset lehmässä. Hän avasi pakkauksen ylhäältä, ja kaatoi maidon purkista suppilon kautta maitopakkaukseen. Sitten tuli se usein niin pelätty "hälytys", eli puhelin soi koska jossain muualla oli henkilökunnan vaje ja nyt haluttiin jonkun tulemaan Simonkylästä tuuramaan. Tämä on asia joka rassaa henkilökunnan, ja huomaan etteivät voi hyvin tässä asiassa. Meillä oli juuri sopivasti henkilökuntaa, ja uusi emäntä sekä minä olemme uusia. Ketkä meitä opettaa kun henkilökunta riepotellaan ympäri kaupunkia? Mikseivät he saa jäädä omalle työpaikalle, ja antaisivat heille työrauhan? Henkilökunta ei tunne että heitä arvostetaan, ja minä puolestaan en ymmärrä koko johdon työpolitiikkaa. Olisi eri asia jos meillä ei olisi työtä, niin joku voisi lähteä. Mutta nyt kaikilla on kiire, eikä kukaan olisi ehtinyt. Kokkimme on nainen jota pitää kunnioittaa, koska hän uskalsi kieltäytyä. Se olisi ollut hänen vuoronsa. Toinen kokki on taipuisampi, joten hän suostui mutta ei se ollut kenellekään hauskaa. Hetki keittiö oli kuin mehiläisen pesä, suuttumus, stressi ja pettymykset sai kaksi henkilökunnan ihmisistä nahistelemaan keskenään (minusta tosi sääli, koska kaikki ovat tosi ihania ihmisiä!). Kun ihmisiä kohdellaan heittotavarana, ei ole ihme että se on jostain tultava ulos!! Saattoi molemmilla olla huono päiväkin, joten se ei myöskään auttanut. Vantaan kaupungin säästöt hupenevat myös, koska huono jaksaminen ja tämmöinen työympäristö sairastuttaa ihmisiä. Miksei liitto tee mitään, ovatko he ihan hampaattomia? Meidän toinen kokki oli sitten tänään poissa, ja uusi emäntä yritti tehdä dieetit. Vaikeaa kun on monta eri dieettiä, eikä toinen kokkikaan ole koskaan sellaista tehnyt. Kunnioitan häntä koska hän kuitenkin veti homman kotiin. Koska johto oli pyytänyt kokkimme ajamaan dieettikokkimme autolla sinne missä hänen piti tuurata, tämä huono järjestely myöhästytti ruokaa kuljetukselta. Myöhemmin tuli kuitenkin anteeksipyyntö tästä johtavalta henkilöltä, koska oli sotkenut kokonaan meidän aikataulun. Toinen omituinen juttu oli se, että meille lähetettiin dieettikokin sijasta apulainen!! Jossain petti logiikka, koska sitä apulaista olisi voinut lähettää sinne missä tarvittiin ja me oltaisiin pidetty omaa porukkaa yhdessä, eikä kehittää tällaista sotkua. Aamupäivällä tehtiin kinkku-perunaviipalelaatikoita ja laitettiin uuniin. Ensin laitetaan aina ne ruoat jotka menevät kuljetukseen, eli talon ulkopuolelle. Kun se oli valmista päästiin vihdoinkin kahville. Kahvin jälkeen teimme salaattia. Minä leikkasin tomaattia, vähän kurkkua (dieetti) ja persiljaa. Toinen teki kaalit ja laittoi pakkauksiin. Kun oman talon ruoat olivat valmiit, pidettiin ruokatauko ja maistettiin ruoka-tuotoksemme. Minun työtehtävät oli tänään salin puolella. Kyllä oli mieletön kiire! Salissa piti pitää silmällä että oli koko ajan ruokaa, ottaa tyhjät ruoka-astiat pois (vuoat), lisätä haarukoita, veitsiä, laseja, lautasia, tarjottimia jne. Jossain vaiheessa, toisessa kattauksessa kävi niin että yhtäkkiä oli lasit, haarukat ja tarjottimet ja lautaset loppuneet yksi toisensa perässä. Tunsin ettei minua riittänyt, ja olisin mielelläni mieluummin kloonannut itseäni! Kokki kertoikin että ennen salissa oli kaksi ihmistä, ja kyllä sitä olisi tarvinnut nytkin. Kun tuli oikein tiukka paikka, kaadoin yhden purkin haarukoita lattialle, mutta siitä oli vain jatkettavaa eikä se niin pahaa ollut, kuin vain vähän noloa. Kun ruokailu oli ohi, olin jo juossut "maratonarin"! Kun ruokailu oli päättynyt oli siivouksen aika. Ruoat vietiin pois, ruokatarjoiluvaunun haude sammutettiin (kytkin pois päältä), ja vesi päästettiin pois. Ämpärillä ja rätillä kuljin pyyhkimässä pintoja, ja kuivalla, puhtaalla rätillä kuivasin pinnat. Ruokaroskia piti tyhjentää ja vaihtaa pussit. Kello yksi en ollut vielä valmis, kerroin että tuntuu oudolta vain jättää omat hommansa (olen vastuuntuntoinen). Kokki ehdotti, että voisin jäädä kahdeksi, ja tulla seuraavaan aamuna tunnin myöhemmin (kahvin aikaan, eli kahdeksalta). Vaikka olin jo fyysisesti ihan päivältä loppu, suostuin siihen koska oli parempi saattaa työnsä loppuun. Unohdin pari asiaa, eli uudet mokat. Piti tyhjentää vesiämpärin joka oli yhdessä ruokatarjoiluvaunussa (muissa vaunuissa vesi meni suoraan kaivoon)… No, se ei ole suuri asia. Sen voi korjata huomenna. Noloa oli myös, että kun olin purkanut tavarat kylmiöön minun piti tarkistaa että siinä oli kaikki. En koskaan käynyt läpi listaa loppuun saakka, koska tuli muita asioita väliin ja unohdin tyystin. En tiedä miten lapulle sitten kävi. Torstai 19.1.2006 Tulin aamulla kahdeksaksi, koska olin tehnyt sisään yhden tunnin. Tulin melkein suoraan kahvitaukoon. Sain leipoa leipää kahvin jälkeen. Taikina oli jo valmiina kohoamassa, joten tämä kerta minun oli vain leivottava taikina pellille. Kokki pyysi minua tekemään isompia leipiä tämän kerran, koska niistä tulee eväsleipiä. Niistä tuli nyt hyvänkokoisia, vaikka ensin tunsin että ne olivat liian isoja. Tietotekniikan taidoistani tuli pikkaisen hyötyä tänään, kun emäntä teki ruokalistan. Tosin en kyllä muistanut kaikkea lomakkeenkäytöstä enää. Kun muutin lomakkeen, hänen täyttämänsä tiedot hävisi. En ollut muistanut kysyä oliko tallentanut, ja harmikseni hän ei ollut tehnyt niin. Se ei ollut iso työ (yksi sivu), mutta joutui kirjoittamaan sen uudelleen kumminkin. Olin tänään keittiössä, eli keittiövuorossa uuden emännän kanssa. Minä pesin uunit ja se uimahallinkokoinen kattila, josta roikuin melkein vyötäröstä pää alaspäin pestessäni sitä. Ensin en tiennyt miten kattilaa pestään. Kokki oli kyllä neuvonut, mutta tuli liikaa tai liian vähän informaatiota yhdellä kertaa, joten menin epävarmaksi mitä hän sanoi. Toinen näytti minulle ihan kädestä pitäen, tapaa josta minä tykkäsin. Ensin otetaan rätti, ja pesuvesi ja pestään ulkopuoli. Kattilaa oli jo aikaisemmin laitettu likoamaan, joten kaadoin veden viemäriin koneen katkaisijalla. Viemäri on kattilan edessä, lattiassa missä kattilakin seisoo. Suihkutin letkulla ulkopuolta ja myöskin sisäpuoli. Kattilaan laitettiin lämmintä pesuvettä kattilaan. Sitten laitoin kattilan oikeaan asentoon, ja maha reunan yli retkottaen pesin sisäpuolen metallipesusienellä. Sitten taas suihkuttaminen ja veden tyhjennys, sekä lopullinen viimeistely sitruunamehulla, ja taas vedenletkulla roiskutettiin kattilaa. Tällä tavalla saadaan kattilat loistamaan ja valkuaisaineet pois, jotta se ei polttaisi ruoan seuraavan kerran. Sitten kattila sai jäädä roikkumaan tyhjennysasentoon, jotta se kuivuisi. Ritilät voi mielellään myöskin nosta lopuksi ylös, ja pestä rätin kanssa pesuvedellä. Uunit pestiin myöskin letkulla. Siinä missä likaa ei lähtenyt otin rätillä. Sitten kun olin ruiskuttanut sekä uunin sisäpuolta ja ovea (uunipelti telinne ei otettu ulos) ja uskoin kaiken olevan puhdasta, laitoin uunin päälle viideksi minuutiksi höyrylle (vai olikohan se sittenkin kuumennukselle?). Toivottavasti tulos oli tarpeeksi puhdasta. Minä olin ainakin melkein yltä päältä vedessä (vähän liioiteltuna, mutta märkänä kylläkin). Kun keittiössä ei enää ollut sillä hetkellä mitään muuta tekemistä, jatkoin omaehtoisesti tiskien hoitamista. Olisin mielelläni tehnyt enemmän keittiössä, mutta en keksinyt itse mitä tekisin muutakaan. Päivän loppuessa, en ollut yhtä naatti kuin eilen. Minusta oli vielä johonkin kotonakin… Tosin, nyt kun olen ollut kaikilla puolilla, siis tiskissä, salissa ja keittiössä niin pidän parhaiten tiskistä joka on helpoin tehtävä. Perjantai 20.1.2006 Ensimmäisen viikon päätös. Rankkaa on ollut, mutta mielenkiintoista ja hauskaakin. Tänään teimme jättikattilassa oikeata perunamuusia. Minä tyhjensin monta laatikollista kuorittua perunaa säilykepussista kattilaan. Sitten kokki huuhteli niitä, koska ne haisivat pahalle (viemärille). Se tapahtui sillä lailla että hän laittoi vesi kattilaan, jossa oli metallisiivilä kiinnitettynä kattilaan ja kaatoi veden pois. Sen jälkeen hän laittoi uuden veden, keitti niitä vähän aikaa. Perunamuusimaito tehtiin pienemmässä (isossa) kattilassa. Maito kaadettiin voideltuun kattilaan. Vähän maitoa roiskui ympärikin. Kuin viimeinen maito oli kaadettu kattilaan, huomasin että siinä oli tummia pilkkuja mitä ei kuulunut maitoon. Minä hoilasin että tässä maidossa on "lisukkeita" (pelkäsin että maitoa piti kaataa ulos, hygienian takia)! Kokki tuli heti viereen katsomaan ja ihmettelemään että mistä moinen haloota, ja alkoi nauraa tuplana! Hän löysi muovipalasen, mitä oli tullut maitopakkauksesta, ja noukki sen pois. Hänen mielestä se oli päivän paras tokaisu ("lisukkeita"), ja nauroi sitä koko päivän! J Ne muut tummat "lisukkeet" olivat pahvinpalasia, jotka olivat myöskin vahingossa joutuneet sinne. Noukin myöskin niitä pois, ja maito voitiin käyttää. Dieettikokin teki osan perunoista, vesimuusia ja HYLA-muusia. Toinen kokki käski minut aluksi tekemään sitä, mutta minä tunsin kuinka tyhmältä näytin ja olin ihan "tööt". He huomaavat heti kun en ymmärrä. Joten minulle näytettiin kädestä pitäen. Dieettikokki otti sitten isosta kattilassa aikaisemmin keitetty vesi, jossa kiehui perunat ja laittoi siihen laitteeseen jossa olin joku toinen päivä tehnyt leipää. Hän muusasi vähän perunat ja sekoitti vettä siihen niin että siitä tuli muusia. Kun minä vain seisoin vieressä katsomassa, minua ohjattiin muualle. Biojätteet olivat täynnä joten niitä vein ulos. Takaisin tullessani, huomasin että rasvakaivo hälytti häiriötä. Kokki ihmetteli sitä, mutta sitten joku toinen sanoi että se on aina ollut niin. Siinä on näköjään asetukset väärät. Miksei kukaan hae ketään korjaamaan? Tässä vaiheessa kokki sanoi, että sain tehdä omavalvontatehtävääni. Keittiössä on mappi omavalvonnasta, jota yritin selailla. Oikeasti olisin halunnut lainata sitä kotiin, tehtävää varten mutten uskaltanut kysyä. Varmaan olisin saanutkin. Ruoka ei riittänyt, joten piti keksiä muuta kuten pihvejä, lättyjä ja kalapuikkoja. Ranka paikka kokille, mutta hän oli kekseliäs. Minun vuoroni oli olla salissa, tarjoiluvuorossa. Päivä oli rauhallisempaa, koska kalapäivänä lapset ja nuoret eivät syö niin innokkaasti. Ennen kuin olin ehtinyt olla loppuun asti, minulle tuli vatsaväänteitä. Kun toisen kerran kävin "yksityisellä paikalla", ja olin valittanut että vatsa oli sekaisin he halusivat lähettää minut kotiin. En halunnut mennä, aikaisemmin kotiin mutta muistin että olin riski keittiössä ja empimisen jälkeen suostuin. Joku oli sanonut tänään että minusta on ollut suuri apu keittiössä, siksi mietin vielä vakavammin että menenkö vai enkö? Menin, mutta kerroin että minun on silti mentävä hakemaan työvaatteita kaupasta. Menin suoraan Putsiini Oy:lle, joka on Mannerheimintiellä. Ostin sieltä kokintakin ja napit. Housut tulevat postissa, koska oikea koko mustissa ei ollut. Maanantai 23.1.2006 Aamu oli katastrofin vallassa, ja hyvin läheltä liippasi ettei kokki-parka saanut slaagin tänään! Jäähdyttämö oli lakannut toimimasta joskus viikonlopun aikana, ulkona kylmän pakkasen takia (sunnuntaina oli yli -20o C). Jäähdyttämön lämpötila oli +18 o C, joten kaikki liha ym. jouduttiin heittämään roskikseen omavalvonnan takia. Ainoastaan salaatinainekset ei heitetty pois, koska ne selviävät paremmin. Kokilla oli paha tilanne, miten saada ihmisille ruokaa, kun ei ollut mistä laittaa? Taitava kun hän on, hän kuitenkin veti homman kunnialla kotiin ja taikoi tyhjästä ruokaa kaikille. Joillekin laitettiin perunamuusia ja lihapullia, mutta omalle väelle (oma koulu) ei voitu tehdä niin, koska sitä oli jo aikaisemmin tarjoiltu kun ruoka oli loppunut liian aikaisin. Enpä olisi halunnut olla hänen vaatteissa tänään! Myöhemmin kuitenkin saatiin jotain ruokaa, kun tilattiin kanaa ym. Piti vain soittaa eri paikkaan ennen kun löydettiin joku joka pystyi tuomaan mitä tarvittiin. Minä tunnen itseni vähän "köyhäksi" keittiössä, koska en osaa keittää ruokaa niin monelle. Hän pahoitteli ettei myöskään ehtinyt neuvoa hirveästi, mitä ymmärsin varsinkin hyvin siinä tilanteessa. Kokki pisti minut tekemään kastiketta. Hän oli jo keittänyt vettä, ja siihen laitettiin puoli ämpärillistä kastiketiivistettä, jota laitoin siihen viipaleina. Sitten hän pyysi minua maustamaan, laittamaan mustapippuria ja sinappia. Seison siellä kuin puulla päähän lyötynä, paljonko? "Maun mukaan", kun oli aika vaikeata arvata etukäteen. Nauroin ja vitsailin, että "minähän olen keittänyt vaikka kuinka monta kertaa ennen tällaista"… Siis, tällaisia määriä tarkoittaen. No, dieettikokki tuli avukseni, ja laitoin kädellisen mustapippuria ja kaksi kauhallista sinappia. Sinapin hän osasi kertoa tarkasti, itse arvasin että mustapippuria piti olla kädellisen verran. Minun piti sitten välillä sekoittaa kastikkeen, mutta kun (tyhmästi) jäin siihen seisomaan hän pisti minut tiskiin. En ollut tänään parhaimmillani, en ollut yhtä energinen kun muilla päivillä, enkä ollut nukkunut tarpeeksi. Kun tiskit oli laitettu, tulin takaisin keittiöön ja yritin tällä kertaa välttää että minulle piti sanoa mitä tehdä. Huomasin että tekivät perunamuusia (jauheesta) ja kun dieettikokki valitti että kädet väsyy, minä tarjoudun heti jatkamaan. Se olikin varsinkin raskasta hommaa! Siis, niillä naisilla on voimaa käsissä, koska minä väsyin heti. En halunnut näyttää että väsyin, mutta hikoilin kuin sika ja kädet olivat tosi kipeät, eikä sitä voinut olla huomaamatta. Huohotin kuin vanha juna. Vaihdeltiin välillä, mutta silti oli kamalaa! Olin tosi kiitollinen kun muusi valmistui. Kokki pisti minut sitten pintoja pyyhkimään, mitä olisin keksinyt itsekin. En oikeasti tykkää kun minulle sanotaan vaikka en millään närkästy tai pahastu, mutta on kivempaa jos keksin itse. Ja kun en osaa, tuntuu pahalta. Myöskin vaikka olen vain harjoittelija ja oppimassa. Tuntuu että heillä on niin kiirettä etten haluaisi lisätä taakkaa, vaan helpottaa heidän työnsä. Haluan myöskin pitää ne kehut mitä olen saanut, jotta eivät myöhemmin katuisi sanojaan. Iltapäivällä olin puhtaassa tiskissä, ja päivä menikin nopeasti siinä. Kotona huomasin että paketti oli tullut, kokinhousut olivat saapuneet. Tiistai 24.1.2006 Tänään leivoin patonkeja (oikeasti paksuja leipiä), jota laitettiin pakastimeen torstaita varten. Silloin opettajilla on kokous, jolloin leivät tarvitaan. Neljään litran taikinaan meni seitsemän litraa jauhoja (jos laskin oikein), ja kahdeksan pussia hiivaa. Minä muistin että taikinassa piti olla kahdeksan jotain, joten aluksi otin kahdeksan pakkausta… Taas sain kokin nauramaan itselleni, koska se olikin aika älyvapaata! J Ne vitsailivat että minä olen alkanut tottua isoihin määriin isossa keittiössä… J Taikinaan lasketaan yksi desilitraa öljyä per litraa, eli siihen meni noin neljää desilitraa. Suolaa en muistanut laittaa, onko sitä pakko laittaa edes? Taikina valmistui hetkessä, ja niin myöskin leivät. Me tehtiin myöskin kakunpohjaa, jossa on kahdeksan munaa, kaksi teelusikallista leivontajauhetta, ja saman verran sokeria sekä jauhoja. Eilen kokki oli suunnitellut tehtävän minulle, mutta toinen työkaveri teki sen. Tällä viikolla on tullut kaksi "uutta" (minulle) henkilöä. He tavallaan vuorottelevat viikoittain toisen ihmisen kanssa, jos ymmärsin oikein. Leipien jälkeen sain tehtäväksi voidella 36 vuokaa ja 4 puolikokoista vuokaa. Siinä olikin tekemistä ja ehdin jopa väsyäkin! En olisi ajatellut että noin yksinkertainen homma, saisi minut väsyneeksi. Tietenkin yritin olla nopea. Vuoat laitettiin uunitelineeseen, niin sanotussa "harvassa" (harvat välit) on paikkaa 15 vuoalle. Vuoat käytetään huomenna tonnikalapaistokseen. Sitten sain tehdä mitä halusin, sanoi Kokki niin minä sanoin että sitten minä menen tiskiin. Tiskasin mitä siellä oli, ja menin takaisin keittiöön. Siellä avattiin suuria tonnikalatölkkejä, aivan mielettömässä määrin. Siinä ei ole konetta vaan se tehdään käsin, joten käsi väsyy helposti. Minä menin siihen Katrin apuun. Tonnikalaa käytetään huomenna. Minut plaseerattiin tänään saliin, eli oli tarjoiluvuoro. En tuntenut olevani parhaimmissani päässä, liian hidas. Onneksi oli kuitenkin vain keittopäivä, joten ei ollut liian hankalaa. Keskiviikko 25.1.2006 Aamulla oli vatsanväänteitä, mutta menin silti töihin. Aloitin tänään salaattivuorossa. Kuitenkin heti työpaikalle tullessani, olin varoittanut että en tiedä miten päivä jatkuu, koska vatsa oli epätasapainossa. Kahvin aikaan (eli noin tunti töihin saapumisen jälkeen), oli pakko luovuttaa ripulin takia. Olisin kyllä voinut muuten jatkaa, mutta en halunnut, enkä saa olla terveysriski. Torstai 26.1.2006 Menin tänään töihin niin kuin tavallisesti, koska olin jo kunnossa. Työmatkani on 5 minuuttia, metsän läpi. Jo puolitiessä, tunsin selittämättömän ihanan ja viettelevän kakuntuoksun tulevan minua kohti. Ihmettelin kovasti, miksi ja mistä se tuli koska olin metsässä! Saapuessani töihin, keittiön ovi oli auki. Reippaat kokit olivat saapuneet jo kello kuusi, ja olivat paistaneet ihania pannukakkuja. Tuoksut olivat kantautuneet kauaksi. Eilen oli myöskin toinen sairastunut heti minun jälkeen, ja hän oli poissa tänään. Siellä ei tiedetty miten pärjätä muuten, kuin tulla aikaisemmin töihin koska väkeä oli liian vähän. Nähdessään minut he olivat hyvin ilahtuneita, ja minä olin onnellinen että olin päässyt tulemaan. Töitä oli ihan tarpeeksi, ja pyynnöstä jäin kello kahteen saakka. Tänään oli koulun opettajilla iltapäivällä kokous, joten heille piti järjestää kahvitus (noin 40 henkilöä). Olin kuulemma heidän "pelastava enkelinsä", mikä oli kauniisti sanottu J . Kun tulin, salissa ei ollut vettä haudevaunuissa, ja maitoa piti laittaa lehmiin. Tartuin ensimmäiseksi siihen. Laitoin lautaset paikoille. Kun olin valmis, kokki pyysi minua leikkaaman kurkut ja paprikat, jota käytettiin myöhemmin opettajien kokouksessa. En siis ehtinyt tekemään muuta salissa, ja kattaminen jäi muille. Siivottua jäljet jälkeeni vihannesten leikkuun jälkeen, ryhdyin hoitamaan tiskit ja olin siellä koululaisten viimeiseen ruokataukoon saakka. Sen jälkeen kokki pyysi minua pyyhkimään pöydät salissa, ja siinä oli melkein koko päivä. Huomenna aloitan kahdeksalta, saan tunti lisäaikaa nukkua. J Perjantai 27.1.2006 Päivä alkoi kello kahdeksan. Tämä päivä ei ollut niin hektinen kuin usein on ollut, mutta töitä on aina runsaasti. Minä kattasin salin tänään, sitten hoidin etupäässä tiskiä. Pääsin vähän aikaisemmin, kuten muukin henkilökunta. He näkivät myöskin kuinka uupunut olen. Maanantai 30.1.2006 Tänään minä ehdin leipoa hiivaleipää. Viime kerralla taikina valmistui hetkessä, tänään se tuntui kestävän ikuisuuden ja siihen meni paljon enemmän jauhoja kuin vehnätaikinassa. Autoin tänään kattamaan salin, ja olin tiskivuorossa. Päivä meni nopeasti. Työkaveri kyseli milloin minun seuraava työharjoittelujakso on. Tiedän että he haluavat minut sinne takaisin, ja tänään työkaverini siis mietti sitä taas. Minä en luvannut mitään, ja kerroin että saa nähdä mitä minä haluan tehdä. Tiistai 31.1.2006 Tänään olin keittiövuorossa. Päivä alkoi leipomalla pullaa. Kokki kysyi, pystyisinkö minä tekemään ihan ex tempore pullataikinan? Hän halusi tehdä rahkapiirakan. Emmin hetken, vaikka uskoin kyllä osaavani. Hän neuvoi minua, joten ei siinä mitään vaikeata ollut. Tein litran taikina, johon käytin vettä (ei maitoa), 2 desiä sokeria, suolaa, 4 pussia kuivahiivaa, ja vehnäjauhoja. Lisäksi sulatin 250 grammaa voita, jota laitoin viimeisenä taikinaan. Siitä tuli hyvä taikinaa, ja kauloin kaksi piirakkapohjaa, ja lopusta tein kauniita, pyöreitä pullia. Työkaveri neuvoi minua miten tehdään pullia nopeammin, eli kahdella kädellä. Kyllä minäkin olen sen taidon ennen oppinut, mutta olen hylännyt sen koska se rasittaa käsiä ja olkapäitä niin paljon. No, nyt työtä käskettyä tein niin kuin piti, ja pullista tuli täydellisiä. Munia ei ollut, joten päälle voideltiin rasvalla ja laitoin raesokeria päälle. Ne saivat sitten kohota uunissa 30 asteessa, noin 20 minuuttia ennen kuin niitä paistettiin. Piirakkaan laitettiin kermarahkaa vaniljalla maustettuna, tai mitä siinä lienee ollut kun en ollut tehnyt sitä itse (ehkä kermaviiliä?), ja lopuksi mustikoita. Tulos oli aivan taivaallinen tuoksu, mutta piirakan täyte lillui. Olimme unohtaneet laittaa perunajauhoja. Ruoaksi oli tänään mannapuuroa ja jonnekin lähetettiin myös kalakeittoa. Mannapuuro oli kuulemma tosi raskasta tehdä, mutta hyvää se oli. Lisäksi kokki oli päivä ennen tehnyt herkullista marjakiisseliä, jota syötiin puuron kanssa. Kun ruokaa oli tehty, ja kattilat lionneet, pesin kattilat. Ritilätkin piti pestä, ja se oli tosi raskasta ja tuskallista kun oli vaikeata seistä jalat haarallaan tai puoliksi istuen (en oikein tiennyt mikä asento olisi helpottanut). Rasvasin vuokia, yhteensä 46 kpl + pari "puolikasta" ja siihen laitettiin huomista varten makaroneja valmiiksi. Kokki heitti hyvän vitsin työn loppuessa: - "Ennen saatettiin laulaa sinisistä silmistä, nyt voisi laulaa sinisistä huulista!" Puhuimme työn raskasta laadusta. Keskiviikko 1.2.2006 Tänään olin taas keittiövuorossa. Aloitimme heti ruoanlaiton kanssa, sain avustaa kokkia. Olisin toivonut että kohta saisin tehdä ruokaa itse, mutta kuitenkin se tuntuu vielä vaikealta, vaikkei ylipääsyttömältä. Olenhan minä ruokaa ennen tehnyt, mutta ne määrät! Toisaalta, vaikka sähläisinkin niin oppisin kyllä siinä myöskin. Ei vaan ole aina aikaa sählätä… Minä kuitenkin yritin katsoa nyt, aina tilaisuuden tullessa miten kokki tekee ne ruoat. Esimerkiksi kastikkeessa jota laitettiin makaronien päälle ja sitten uuniin, oli noin 129 litraa vettä, purjoa, 36 litraa kermaa, 2 isoa pakettia (10 kg?) juustoraastetta, ja noin desiä broilerimaustetta. Minä en muista tarkalleen mitat, mutta siihen suuntaan kuitenkin. Hain kärryllisen kermoja jääkaapista, ja avasin niitä jonka jälkeen kaadoin kastikkeeseen. Sitten minun piti hakea noin 36 kg lihaa (broileri), joita sulatettiin. Ohjeet sulattamiseen lukee pakkauksen päällä. Sitten niitä laitettiin eilen esivalmistettuihin makaronivuokiin. Noin puolet ja puolet sekä kourallinen, oli yhden pussin mitta vuokiin (liha oli ostettu niin tarkalla määrällä). Koska oli aikaa, katselin kokkeja ymmärtääkseni miten asiat tehdään, myöskin dieettikokin ruoanlaittoa. Maistelin ruokia ja annoin palautetta kun hän kysyi, jos kastikkeesta puuttui jotain? Hyvää se kaikki oli. Kokki opetti minua käyttämään ergonomista kauhaa, tänään ei ollut niin kiirettä ettei hän ehtinyt. Voi ei, kyllä siinä keskittymistä tarvittiin eikä se niin helppoa ollut kuten päinvastoin vaikutti! Yhdellä kädellä (ei saanut puristaa) pidin kauhan toisesta päästä kiinni, ja toisella kädellä ohjasin kauhaa… Piti tehdä rauhallisesti ettei olisi kaikki tullut lattialle, mutta kyllä se sitten meni hyvin. Kastiketta laitettiin kaksi kauhallista jokaiseen vuokaan. Yksi kauha on 2,5 dl, eli yhteensä puoli litraa kastiketta vuokiin. Keittiövuorossa oli myös minä ja työkaverini. Hän pesi kattilan ja uunit, olin itse suunnitellut pestä kattilan mutta hän ehti ensin. Siihen meni paljon aikaa. Itse hoidin keittiöpuolen tiskin. Jos ei ollut mitään tekemistä sillä hetkellä, katsoin jos toisella puolella oli tiskiä. Torstai 2.2.2006 Oli uuvuttava päivä. Kun nousin tuolilta ylös mennäkseni kotiin, peffa putosi tuolille takaisin. Tämä aiheutti raikuvan naurun, kun irvistäen kysyin pääsenköhän edes pois sieltä?! Kaikki ovat perillä siitä mitä tämä työ tekee kropalle. Koko vartaloni on koko ajan kipeä, varsinkin hartiat ja jalat. Viikonloppuna oli ihanaa, kun sain aikaa levätä kivut pois. Vuorot ovat menneet sekaisin, joten taisin taas olla keittiövuorossa. Ei se minua haittaa, töitä se vain on. Pesin 300 litran kattilan ja hoidin vuokien pesun. Uunit en pessyt, arvelin että ne olivat puhtaat kun niitä ei ollut käytetty paljon. Sen olisi muuten pitänyt tarkistaa. Aamulla kun tulin töihin, väki oli pesemässä lattioita. Meillä ei ole tarpeeksi porukkaa jotta sen ehtisi tehdä joka päivä. Siinä ei ollut tarpeeksi välineitä että olisin myöskin auttanut, mutta vein sen sijaan tavarat takaisin paikoilleen jne. Salissa laitoin vettä haudevaunuun, ja laitoin ne päälle. Olin unohtanut miten laitoin päälle vaunut, koska olin vahingossa lämmittänyt lautaisia. Olin erittäin nolona, koska sitä oli näytetty minulle aikaisemmin. Olisin voinut katsoa paremmin, mutta luulin laittavani sitä oikealla tavalla päälle. Ihmettelinkin siten miksi toinen vaunu ei syttynyt (siellä syttyy valotkin kun se on päällä). Napit olivat vain vaunut sisällä. Ainoastaan lautasten napit ovat ulkopuolella. Ei se tietenkään muuten haitannut, mutta annoin tosi typerän vaikutelman itsestäni. Kun vesi oli vaunuissa, laitoin kannet päälle. Lisäsin niin kuten tavallisesti, maitoja, piimää, leivänrasvoja ja voiveitsiä saliin. Tänään oli jauhelihasoppaa sekä voileipää ruoaksi, joten laitoin esille kauhatkin. Henkilökunnan (opettajat jne.) puolelle laitoin kaksi voiveistä ja leipäkoreja. Kokki oli hetken poissa muilla asioilla noin tunti, joten toinen kokki hoiti ruoan tänään. Olisin mielelläni tehnyt sitä, vaikka olisin ollut hidas. Se on ainoa este, mitä saa minut empimään. Mutta ei minusta tule sankari heti ensimmäisellä yrittämisellä! Pitää vain kertyä kokemusta takin alle, niin kyllä se siitä menee. Vein käytettyjä koreja ulos. Kun tulin sisään pesin kaaleja. Minä töppäsin vähän, en tiennyt että kaalin lehtiä ei pitänyt irrottaa. Niitä piti oikeasti vain leikata neljään osaan, ja huuhtoa vedessä kun piti kannesta kiinni. Minulla oli haalea vesi tiskiammeessa (minä halusin käyttää lämmintä vettä, mutta Sinikka sanoi että kylmä vesi raikastaa kaalin, tai jotain siihen suuntaan), ja käytin reikävuokia kaalien veden pois valuttamiseen. Kaalit ovat nyt vaikeampi raastaa koneessa, kun olen irrottanut lehdet toisistaan koska isot lehdet usein jäävät isoiksi raastimen terän alle. Kaalit käytetään huomenna, joten tämä oli vain esikäsittely. Liityin kokkien seuraan ja tein niitä pikku hommia mitä vain oli, pussien avaamista jne. Meillä ei ollut niin hirveästi kiirettä juuri silloin. Sitten oli pian ruoka-aika, ja päivä meni taas kerran hyvin nopeasti. Perjantai 3.2.2006 Taas viikko kasassa! Olin vielä tämän päivän keittiövuorossa. Toinen työkaveri oli myös joten hän oli pessyt kattilan tänään. Tein niitä tavallisia juttuja. Hoidin tiskiä. Vein roskat ja jätteet ulos. Purimme pari lastillista kuormaa… Tietotekniikkataidoistani tuli tänään hyötyä emännälle. Olen liian innokas kertomaan kaikkea, joten ei ollut ihan hyvä opetus. Toisaalta muistin kyllä pian että on parempi näyttää yksi keino kuin viisi, ja yritin korjata asian. Myöskin muut tulivat sinne, ja seisoivat ympärilläni. Aamukahvipöydässä puitiin taas "niitä näitä". Yksi puheaihe oli, että on ihan kuin olisin ollut monta vuotta heillä töissä, ja kokki totesi että tuntuu että kuulun heidän porukkaan. Kaikki eivät pysty siihen. Minä olin silloin ihan otettu, ja kiitollinen että näin on. Maanantai 6.2.2006 - Perjantai 10.2.2006 Sairasloma 6.2–8.2, kovan kivun takia. Olkapäät ja käsi tosi kivulias, vie yöunet. Keskiviikkona, 8.2 sairasloma pitkitetty, koska en pysty vielä tekemään raskaita nostoja ettei tilanne pahentuisi. Olo on kuin petturilla, koska tiedän kuinka paljon minua tarvitaan paikalla. Toisaalta toivoin että tulisin sinne paikat kunnossa, ja lepo auttaisi. Maanantai 13.2.2006 Tänään oli mukavaa palata töihin, vaikka se aina on yhtä rasittavaa kropalle. En ole kovin vahva, kun pitää kantaa paljon raskasta tavaraa. Yritin kyllä olla varovaisempi etten joutuisi uudestaan pitkälle sairaslomalle, mutta taas särkee olkapäät ja käsivarret. Aion kuitenkin yrittää viikon loppuun asti, ja popsin sillä aikaa särkylääkkeitä. Tämä päättyy kuitenkin kohta. Ehkä päiväkodissa on helpompaa? Kokki oli nyt sairaslomalla, mutta me pärjättiin silti. Meillä oli tuuraaja apulainen talossa. Vähän mietittiin paljonko suurustetta ja tiivistettä piti laittaa, mutta kyllä siitä chili con carnesta silti tuli hyvää ruokaa. Tosin, meillä ei käynyt säkä riisin suhteen koska se loppui liian aikaisin vaikka oli normaali määrä. Meidän oli pakko laittaa perunoita kun riisi loppui, ja asiakkaat saivat odottaa. Mutta ei se maailma kaatanut. Minä olin tänään salivuorossa. Tiistai 14.2.2006 Hyvää ystävänpäivä! Tavalliset rutiinit, olin keittiövuorossa padanpesussa. Avasin tiskikoneet (toinen tiskikone on padanpesulle). Emännän kytkin, eli sähkö oli kytketty pois joten koneet eivät toimineet heti, ennen kuin kysyin nolona mikä vikana? Kainostutti koska ajattelin että olin ehkä taitamaton, mutta se ei ollut minun vikani. Laitoin salin valmiiksi, siivosin jne. Joku kysyi tänään mihin menen viimeisellä viikolla? Kokki sanoi minulle aikaisemmin että menen Malminiityn päiväkotiin, ja minä luulin että se oli jo päätetty. Emäntä kertoi että päiväkoti ei edes vielä tiennyt tulostani! Siellä ei ollut edes tarvetta harjoittelijasta, koska heillä on vain yksi talo auki ja ihan tarpeeksi henkilökuntaa jo. Emäntä oli kehunut minua, että ottakaa hänet toki, koska hän on tosi pätevä ja pysty mihin vaan! Menin sanattomaksi, mutta olin otettu sanoista. Tänään oli ystävänpäivä, ja koulussa oli järjestetty kilpailu. Oppilailla oli paperisydän, ja heidän piti halata niin monta henkilöä kuin mahdollista samalla kun halasivat henkilöt. Keittiöön tuli tyttöporukka, ja toinen toisensa jälkeen halasivat meitä ja kirjoitimme nimemme heidän paperisydämiinsä. Jotkut uskalsivat halata kunnolla, ja toisia ujostutti. Tultiin kaikki hyvälle tuulelle silti.   Keskiviikko 15.2.2006 Tänään sain taas palautetta, että on hyvää että teen työt rauhallisesti ja opin. Enpä tietenkään tiedä, mitä he sanovat kun en ole kuuntelemassa mutta, tuntuu että ovat tyytyväisiä minuun. Yritän aina parhaani. Sijainen kysyi eilen, kuinka kauan olin ollut töissä. Vastasin että noin kolme viikkoa, enkä ole tehnyt tällaista töitä ennen. Hän hämmästyi, ja selosti että hän oli kuvitellut että olen ollut alalla ainakin jo kymmenisen vuotta! Tänään oli päivällä kaukolämpö hetken poissa, ja saimme tehdä töitä kylmässä, ainakin +14 asteessa. Vesikin oli kylmä, mutta lämpö tuli sittemmin päälle. Nyt on vain pari päivää jäljellä, ja sanoin että haluaisin seurata ruoanlaittoa paremmin. Oppisin ne määrät jota käytetään. Sainkin sanoa mielipiteeni miten keitot piti maustaa, ja muutkin sanoivat kantansa. Emännän kanssa juteltiin tänään, koska Malminiityn päiväkodissa ei todellakaan tiedetty minun tulostani. Joten hän kysyi, kuka minulle sanoi että menen sinne? Kokki oli sen minulle sanonut, enkä koskaan osannut epäillä sitä. Kun aluejohtajakin on poissa tämän viikon, keneltäkään ei voinut kysyä. Mitä kokki oli tarkoittanut? Emäntä soitti pari puhelua, ja ehdotti että minä menisin Kallioimarteelle, jossa minua paremmin tarvittaisiin. Malminiityn päiväkodissa ei ole tarvetta minulle. Me keskustellaan vielä opettajan kanssa, joka ilmoitti tulevansa käymään huomenna aamulla. Kallioimarre on myöskin aika lähellä, tosin ehkä puolen tunnin kävelymatka. Sunnuntaina tulee ainakin tehty pieni lenkki sinne ja takaisin, jotta voisin mitata ajan ja löytää paikan. Sinne löytäminen todennäköisesti ei tule olla hankala, kun minulle selitettiin missä se on. Torstai 16.2.2006 Aamulla piti tehdä juustosämpylöitä kahdellesadalle ihmiselle. Oli hilkulla ettemme ehtineet aamukahville, kun sämpylät piti noutaa aika aikaisin. Minä autoin emäntää niitten tekemisessä. Yritimme olla valmiita ennen kuin opettajani tuli. Opettaja tuli vihdoinkin käymään aamulla. Hänellä oli tunteja päivällä, joten hän ei voinut jäädä kauan. Hän "haastatteli" minua jos tämä on vastannut odotuksia, ja kyseli miten on mennyt. Hän tiedusteli myöskin tiedänkö jo, onko tämä se mitä haluan tehdä tulevaisuudessa? Vastasin (liian) jyrkästi etten halua tehdä tällaista työtä, jossa olen koko ajan kipeä ja olisin puolet ajasta sairaslomalla, vaikka pärjäisinkin muuten hyvin. Toisaalta pitää saada lisää kokemuksia, ennen kuin tiedän varmasti. Mitään odotuksia minulla ei ollut etukäteen, mutta olenhan minä lapsena nähnyt koulukeittiön. Olin ollut aika rauhallinen tämän harjoittelupaikan suhteen. Yhteishenki ja opastus on ollut hyvä. Emäntä oli mukana, ja kertoi että olivat tyytyväisiä minuun, olen pärjännyt hyvin. Olen toistaiseksi paras harjoittelija mitä siellä on ollut. Olen myöskin nopea oppimaan, minulle ei tarvitse sanoa monta kertaa (toinen työkaveri mainitsi saman, eri tavalla). Minä olen tehnyt kaikkea mitä on käsketty, enkä ole arastellut mitään tehtävää (voinko tehdä tätä ja osaanko -tyyliin). Lopuksi tehtiin kierto työpaikan ympärille, ja näytettiin opettajalle työpaikan. Hän totesi että olen saanut tehdä monipuolisia töitä. Minä selitin, että olen tehnyt saman mitä muutkin, ja emäntä kertoi että minua laitettiin heti suoraan tekemään töitä kun tulin. Minua pyydettiin myös tekemään Keliakiaa sämpylöitä. Höristin heti korvat, kun oli uusi tehtävä, ja hiukan jännitti. Suoriuduin siitäkin ihan hyvin. Sämpylät tehtiin Semper-jauheesta, en tiedä mitä se sisältää koska en koskaan tarkistanut. Keliakia -ihminen ei saa syödä vehnää. Taikinan tein käsin kulhossa pöydällä, isoa konetta ei tarvittu tällä kertaa. Pelkäsin että olin mitannut veden väärin, kun taikinasta tuli tosi löysää. Ei ollut mitään vikaa ja laitoin uuniin kohoamaan, 30 astetta ja 20 minuuttia. Eivät ne hirveästi kohonneet, mutta paistoin niitä silti sitten, noin 175 astetta ja aluksi laitoin 35 minuuttia. Keliakialeivät palaavat pinnalta helposti, ja siksi piti laitaa vähemmän lämpöä. Myöhemmin piti vähentää lämpöä, noin 165 asteeseen. Ei tarvinnut olla koko 35 minuuttiakaan, kunnes ne olivat valmiit. Toinen kokki koputti leipää ja sillä lailla saimme selville olivatko ne valmiit, eivätkä vain näyttäneet valmiilta. Tänään oli broileripulla ja muusipäivä. Yksi kokki teki muusin, ja minä sain tehdä siitä (osan otetaan aina keitetyistä perunoista kattilasta) maidottoman ja HYLA-muusin. En muistanut miten tehdä, ja Katrin näytti alkuun ja siitä se meni hienosti. Varsinkin HYLA-muusista tuli hyvää. Ensin laitetaan muusin sekaan vettä (perunavettä isosta kattilasta), sekä rasvaa ja suolaa jotta saadaan vesimuusia. Laitoin kaksi runsasta ruokalusikallista margariinia ja kaksi ruokalusikallista suolaa. Valmista vesimuusia laitoin vuokaan. Sen jälkeen laitoin ylijäävään muusiin noin puoli (litran kokoisen) purkkia kermaa. Iltapäivällä olin likaisessa tiskissä. Perjantai 17.2.2006 Aamu alkoi samoilla rutiineilla kuin ennen. Salissa oli vielä lautasia jne. laitamatta paikoilleen, koska heillä oli työpäivän lyhennys ja kaikki asiat ei ehditty laittaa valmiiksi. Minua pyydettiin laittamaan salin, ja niin olisin tehnyt muutenkin, sanoin että minä hoidan kyllä asian. Eli ne tavalliset asiat, lautaset, tarjottimet paikoilleen, hanojen tarkistus (kiinni), vesiletkun hakeminen ja veden laittaminen vesihaudekärryihin. Näkkileivät esille, leivät ja voiveitset henkilökunnan pöytiin. Välillä oli tietenkin tauko, ja siitä jatkoin taas laittamalla hauteet päälle, kuten myöskin kylmävaunut. Voit, voiveitset, piimät, maidot ja salaattikastikkeet ym. Toinen laittoi patapesukoneen päälle, ja apulainen kysyi minulta neuvoa liukuhihnatiskikoneen päälle laittamisesta. Hän oli yrittänyt, mutta korjasin vähän ja näytin mistä ja kuinka sitä laitettiin päälle. Kun tuli "luova tauko", pyysin että saisin tehdä harjoittelun vuoksi salaattikastiketta. Olisinpa ollut hiljaa, koska mokasin suuremman kerran. Sokeria piti olla 12 dl, ja jossain tuli ajatus katki ja laitoin aivan liikaa! Yritimme pelastaa sen, mutta eihän sitä voinut tehdä. Olen yhä vaivautunut, oli kyllä niin idioottimainen töppäys että mietin miten minä niin tein?! Kastiketta oli vähintään 15 litraa, jota kaadoimme pois. Ainoastaan neljään pulloon laitoin sitä kastiketta. Minä vannoin heille, että tästä minua muistetaan! Pitikin mennä töppäilemään viimeisenä päivänä, en voinut olla tekemättä! Olisin säästynyt paljon pahalta mieleltä. Siellä yrittivät lohduttaa että virheistä oppii, ja kaikki tekevät joskus virheitä mutta mikään ei lohduttanut minua. Ruokatauon jälkeen olin salissa. Sain rampata kuin hullu, mutta en sentään ollut laiska ja huolimaton ja hoidin homman kotiin. Päätin jäädä yhden tunnin lisää, kun töitä oli valtavasti ja minulla ei todellakaan ollut mitään väliä, lähdinkö yhdeltä vaiko kahdelta. En laskenut sen päälle mitään, niin kauan kun on terveyttä voin tehdä töitäkin. Emäntä sanoi, että voin ottaa tunnin pois kun olen päiväkodissa. Voinhan minä niinkin tehdä, ei se ole tunnista kiinni kun en muutenkaan häviä/voita mitään rahallisesti. Emäntä antoi työlleni arvosanaa, kokonaisarvio oli 4½. Hän perusteli sitä sillä, että kukaan ei ole täydellinen. Arvosana 3-4 tarkoittaa että minä ymmärrän, sovellan ja toimin itsenäisesti. Sen lisäksi hän antoi sanallisen arvion minusta, jonka olen siirtänyt tänne päiväkirjaan: YLEISET TYÖTAIDOT SANALLINEN ARVIOINTI ARVOSANA Täsmällisyys Täsmällinen, tehokas, positiivinen. 4½ Joustavuus, yhteistyökyky On joustava ja hyvin yhteistyökykyinen. 4½ Oma-aloitteisuus, aktiivisuus, vastuullisuus Ottaa vastuun tehtävistään. On aktiivinen ja oma-aloitteinen. 4½   AMMATILLINEN OSAAMINEN SANALLINEN ARVIOINTI ARVOSANA Asiakaslähtöisyys, kohteliaisuus, vuorovaikutustaidot Kaikki hyviä. 4½ Työmenetelmät: koneet, laitteet, käden taidot Nopeasti oppiva. Rohkea. 4½ Työn organisointi: työvaiheiden ajoitus ja jaksotus Hyvä! 4½   VAHVUUDET Hyvin ihmisten kanssa toimeentuleva. Innostunut työstä. Nopea oppimaan.   KEHITTÄMISKOHTEET Lihasvoima. Yleensä ruoanlaittotaito. Täällä pääruoan tekee kokki.   Resepti: nakkikeitto 165 litraa Peruna 30 kg Keittojuures 10 g Lihaliemi 2 dl + 2 dl Kasvisliemi 3,5 dl Kokonainen mustapippuri Resepti: muusi noin 160 litraa Perunaa 90 kg Voi 1,5 kg Maito 50 l Suolaa Resepti: sinappikastike, pieni määrä Suurtaloudessa, tämän voi tehdä noin kuusikertaisena. Viinietikkaa 1dl Sinappia 300 g (9 dl = 14 kpl) Sokeria 200 g (4,5 dl) Kylmää vettä 2 dl Suolaa 3 tl Öljyä 3 l Rakuuna Vatkaa aineet sekaisin (viinietikka, öljy ja mausteet). Lisää öljy huoneen lämpöisenä tasaisena nauhana. Anna vatkautua 5-10 min. Hyvästi Simonkylän keittiö! Viimeinen työharjoittelupäivä Simonkylässä. Jätettiin hyvästit ja toivotettiin toisillemme hyvää jatkoa! Olen viihtynyt hyvien kavereiden kanssa, ehkä heidän ansiosta jaksanut tehdä kovaa ja raskasta töitä. Opastus on ollut erittäin hyvää, ja minua otettiin heti hyvin vastaan. Hyvästiksi toin liköörikonvehteja. Lupasin tulla myöskin käymään, siinä rajassa missä koulu sallii. Ainakin pitää napsia lisää valokuvia, salista ja silloin kuin kattila on täynnä ruokaa. Jos valokuvat onnistuvat, tulen näyttämään niitäkin. Minun käsiparia tullaan ikävöimään oli muutama kommentti lähdöstäni, ja toinen sanoi että olen ihana! Hyviä vointeja jatkossa kaikille, ja älkää muistelko pahalla jos olen joskus sählännyt tai mokannut! J Muistellaan toisiamme lämmöllä! Päiväkoti Koulukeittiö on kiinni urheiluviikon aikana jolloin, henkilökunta sijoitettiin eri paikkoihin (päiväkoteihin). Minut sijoitettiin päiväkotiin, joka on myös kävelymatkan päässä. Sovittiin että ensimmäisenä aamulla tulen kello seitsemän. Sitten tarvitsi sopia työajat uudelleen, jos tulen muut päivät myöhemmin, ja lähden kolmelta? Maanantai 20.2.2006 Päiväkodin keittiö oli ihan eri mitoissa, kuin edellinen työpaikka. Ihme että siihen mahtui niin paljon tavaraa. Tässä työpaikassa kävellään myöskin edestakaisin talojen välillä, toisessa paikassa tiskataan käsin jne. Menimme vain katsomaan, samalla kun vietiin ruokaa sinne. Roskis näytti olevan melkein kilometrin päiväkodista pois. Keittiössä oli höyrytiskikone, ja ainakin silloin oli jotain tekemistä. Työtahti ei todellakaan ollut kiivas, mutta ei sielläkään laiskoteltu. Ruokaa tehtiin sielläkin, tänään makkarakastiketta. Lähdin hieman aikaisemmin, koska minulla oli lääkäriaikaa tänään. En voi vieläkään hyvin, hartiaseudussa on yhä kipua. Tähän asti, olen kokeillut Panadol Extend, Sonata, Dolan, Panacod, Arcoxia, ja nyt sain Voltare ja Sildarud. Yhteishinta lääkeistä on 72 euroa. Lisäksi sain jumppaohjeita. Kallis työharjoittelu. Tiistai 21.2.2006 - Perjantai 24.2.2006 Sairasloma tiistaista sunnuntaihin, sairasloma pidennettiin torstaina. Lisää lääkkeitäkin piti taas ostaa. Ehdin olla yhden päivän, päiväkodissa koska olin muut päivät sairaslomalla. Nyt työharjoittelun ensimmäinen jakso loppuu tähän ja seuraava maanantai on koulupäivä. Työssä jaksaminen - pieni kannanotto Koska työkuormitus suurkeittiössä on kovin raskasta, tulee välttämättä mieleen miettiä keinoja ongelmien ratkaisemiksi. Työtahti voi joskus olla tosi kiireinen, monet raskaat nostot kipeyttävät lihaksia ja kuluttavat kroppaa, selkää ja jäseniä. Psyykkinen kuormitus on myöskin varteenotettava, koska monesti aamulla soitetaan että mene sinne ja sinne, eikä omia töitä saa tehdä rauhassa omassa porukassa. Yhdessä teemme töitä hyvin ja työkavereiden kesken vallitsee hyvää yhteishenki. Työssä viihtymisen kannalta ja mielenrauhan antamiseksi, olisi hienoa jos tätä otettaisiin huomioon paljon useammin! Monta kertaa ihmettelin ja kauhistelin tätä työpolitiikkaa, että mennään koska käsketään eikä järjen ääntä kuultu. Asiantuntevia työntekijöitä joilla on useiden vuoden kokemusta ja tuntevat työmaansa, ei kuunnella. Se on asiantuntemuksien hukkaan heittämistä! EI tule myöskään pomot ja vastuussa olevat henkilöt itse katsomaan työn laatua, joten ovat ihan pihalla missä mennään! Voin kertoa että päältä katsottuna, työ ei ole todellakaan samanlainen asia kun, silloin kun sitä itse tekee. Sitä tuli todellakin todistettua sillä lyhyellä ajalla, jossa sain tilaisuuden olla työharjoittelussa suurkeittiössä. Minä ymmärrän varsin hyvin, että jos keittiössä joku seisoisi ilman töitä ja joku tarvitaan muualla, silloin on tietysti ihan hyvä että ihminen voidaan lähettää toiseen paikkaan. Mutta kun työt eivät koskaan vähene, ja pitää kesken kaiken yhtäkkiä mennä muualle. Huomasin että vaikka olimme täysmääräisiä, minun työpanokseni ei koskaan ollut liika. Päinvastoin, kaikilla oli aina töitä kädessä. Joskus henkilökunta on jo liian vähän, ja silti pitää mennä. Se on minusta selittämätöntä, ja tietenkin pitää kustantaa matkan sinne itse. Pudistelen päätäni, mitä voin sanoa sellaiselle? Ihminen kulutetaan aivan loppuun, säästöistä tulevat menoja kun sairaslomat pukkaavat päälle. Jos työntekijöistä huolehdittaisiin, sairaslomat vähenisi ja kaikki voisivat paremmin, työn laatu paranisi ja se palaisi takaisin työnantajille paremmalla työpanostuksena. Tämä kärrynpyörää palauttaa sen minkä antaa. Työnmäärän helpottaminen olisi tarpeellista, esim. kiireapulaisella silloin tällöin. Kunnon ylläpitäminen sekä virkistäytyminen olisi suotavaa työnantajan tuella, koska se parantaisi työkykyä ja työhyvinvointia työpaikoilla. Työntekijöiden vaikutusvaltaa omaan työhönsä nähden olisi lisättävää. Joitakin ongelmia voidaan siten ratkaista, tai estää niiden syntymisen etukäteen avoimella keskustelulla. Hän joka hoitaa työtehtävänsä on sen asian asiantuntija, ja häntä kuuluisi kuunnella enemmän mitä tähän saakka ollaan tehty. Siinä sivulla saattaisi syntyä parempia ideoita, ehkä jopa säästöjäkin. Onko siinä järkeä, että enemmin rahoitetaan sairaslomia kuin terveyden edistäminen? Sairaslomat ovat usein kalleimpia koska silloin työntekijä ei ole töissä, ja jonkun pitää paikata hänen asemaansa. Terve ihminen on läsnä, hänen työpanoksensa on hyvä, hän jaksaa, eikä häntä ei tarvitse vaihtaa sijaiseen. Hyvän työyhteisön vaaliminen, edesauttaa hyvinvointia ja parantaa sekin työtuloksia kuin se, että työpaikalla asiat ovat päin mäntyä. Arvostavatko pomot työntekijöitänsä? Osaavatko johtajat kertoa toiminnallaan että työni on arvokasta? Jos osaisivat, se lisäisi kannustusta jota jokainen tarvitsee. Ei ole kiva olla töissä, jos se mitä teet ei arvostetaan. Silloin saat vain rahaa töistä, eikä mitään muuta. Carlsonin check-list Työssä jaksamiselle yksi apuväline: Carlsonin check-list Carlson (1998, 17) on pohdiskellut näitä työssä jaksamiseen liittyviä kysymyksiä. Hän myöntää, että voimme vaikutta todella "isoihin asioihin" vain vähän, mutta toisaalta annamme suotta monille merkityksettömille tapauksille aivan liian suuret mittasuhteet. Kun päivittäisiä pikkuongelmia on kertynyt liikaa, alamme pitää niitä kaikkia merkittävinä - sitten turhaudumme ja ärsyynnymme. Käytännössä kuitenkin joudumme hoitamaan paljon pikkuasioita, joten näiden käsittelytapa vaikuttaa koko elämäämme. Pieniin vaikeuksiin kannattaa opetella suhtautumaan oikeissa mittasuhteissa, viisaasti, kärsivällisesti ja huumorilla. Valitse allaolevasta Carlsonin check-listasta itsellesi tällä hetkellä tärkeimmät asiat työssä jaksamisen kannalta. Laita lista näkyvälle paikalle esim. työhuoneesi seinälle, kalenteriisi tai tietokoneelle. Kun olet sisäistänyt "iskulauseet" alat vähitellen toimia niiden toteutumiseksi. Uskalla olla onnellinen Vähennä hallitsevuuttasi Irtaudu oravanpyörästä Älä dramatisoi aikatauluja Järjestä itsellesi puhelutonta työaikaa Vältä kerskumista työkiireillä Hyödy ikävystyttävistä kokouksista Lakkaa odottamasta väsymystä Älä hikeenny byrokratiasta Muista lause: "Kuolleesta ei ole hyötyä yritykselle" Ota kaikki irti työmatkoista Näe asioiden hyvät puolet Liity "tästä päivästä nauttijoihin" Älä hikeenny vaativasta esimiehestä Muista antaa tunnustusta Älä odotuta muita Rakenna silta työsi ja henkisyytesi välille Piristä työympäristöäsi Pidä taukoja Älä kuvittele tekeväsi enemmän kuin muut Tee luettelo sinulle tärkeistä asioista Kuuntele tehokkaasti Ole ystävällinen vastaanottovirkailijalle Muista motto: "Makea vetää puoleensa." Vältä sanomasta: "Minun on pakko mennä töihin." Älä tee turhia lupauksia Arvioi tapojasi Keskity tähän hetkeen Harkitse tarkoin mitä pyydät Hyödy hidasteista Valitse yrityksellesi hyväntekeväisyyskohde Älä koskaan puukota selkään Hyväksy se, että kaikki menee toisinaan täysin pieleen Tunnista käyttäytymismalleja Madalla odotuksiasi Kannusta itseäsi Vähennä itsekkyyttäsi Älä jää "kultaisten käsirautojen" ansaan Opi nauttimaan puhelinvastaajasta Lakkaa toivomasta olevasi jossain muualla Kysy itseltäsi: "Otanko tästä hetkestä varmasti kaiken irti?" Lopeta hosuminen Tiedosta viisautesi Panosta suhteen luomiseen Toivu nopeasti Tee aloitteita uupumuksen ehkäisemiseksi työpaikallasi Lakkaa pelkäämästä puhua ryhmälle Vältä huomautuksia, jotka mahdollisesti johtavat juoruiluun tai epätoivottavaan jaaritteluun Näe roolien taakse Älä mittaa kaikkea rahassa Kun pyydät neuvoa, ole valmis ottamaan se vastaan Hyödynnä kodin ja työn väliset matkat Älä kiistele turhaan Pidä stressiä ja turhautumista menestyksesi häiriötekijöinä Hyväksy se tosiasia, että joku on aina vihainen sinulle Vältä stressaantumasta omista ajatuksistasi Hyväksy epäpätevyyttä Älä kiirehdi huomauttelemaan Älä takerru luonne-eroihin Älä stressaannu ennakoitavista asioista Lopeta vitkuttelu Suhtaudu vastoinkäymisiin levollisesti Ole vastaanottavainen, avoin ja oikeamielinen Vältä marisemasta Tee vaikein asia ensin Älä elä tulevaisuudessa Tee hyvä teko Kilpaile sydämen ilosta Odota hetki, kun et varmasti tiedä miten toimia Ota vastuu valinnoistasi Kuuntele ennen kuin puolustaudut Tee työsi valmiiksi Vietä kymmenen minuuttia päivittäin tekemättä yhtään mitään Opi delegoimaan Ole vahvemmin läsnä Opi sanomaan "ei" tuntematta syyllisyyttä Vietä seuraava lomasi kotona Älä lannistu negatiivisista työtovereista Ota kaikki irti tylsästä asemasta Pyri keskittymään Anna itsellesi anteeksi, olethan ihminen Tyhjennä mielesi Hämmästele sitä, kuinka usein asiat luistavat Sopeudu kaaokseen Vältä työuupumus Koe taianomainen muutos Vältä jossittelua Älä huolehdi Pyydä mutta älä vaadi haluamaasi Pidä mielessäsi koko totuus Hengitä syvään Puhu muille rakkaudella ja kunnioituksella Älä jatka umpikujaan Muista arvostaa työtovereitasi Älä hikeenny saamastasi arvostelusta Älä aiheuta itsellesi tarpeetonta stressiä Tiedosta ajattelusi merkitys Vapaudu egostasi Muista, että pikkuasioita tapahtuu Älä elä elämääsi eläkeikää odottaen